Yhteenveto Arviointi-verkkojaksosta 28.2. - 27.3.2005

Koonnut verkkokeskustelujen yhteenvedoista Paula Vaskuri

Arviointi-verkkojaksolla käsiteltiin oppimisen ja opetuksen arviointia: toisaalta mietittiin, miten opiskelijan oppimista voi ja kannattaa arvioida, toisaalta taas pohdittiin opetuksen palautteenkeruun mahdollisuuksia. Tavoitteena oli tutustua palautteenkeruun tapoihin, ottaa käyttöön uusia oppimisen arviointimenetelmiä ja kyseenalaistaa totuttuja arviointikäytänteitä. Jakson aikana viestejä lähetettiin 361, joita luettiin 4678 kertaa.

Opetuksen arviointi - palautteenkeruu

Arviointi-jaksolla mietittiin erityisesti verkkokurssien ja -palvelujen palautteenkeruun ongelmia ja mahdollisuuksia. Monissa yliopistoissa on käytössä erilaisia sähköisiä palautejärjestelmiä, mutta opiskelijat eivät välttämättä ole innokkaita käyttämään niitä. Kurssin lopussa kerättävän palautteen antaminen ei motivoi, kun sillä ei katsota olevan merkitystä oman kurssin toimintojen kehittymiseen. Opiskelijapalautteen antamisesta pitäisi tulla tiivis osa toimintakulttuuria.

Palautteen keräämisellä tehdään tärkeää korkeakouluopetuksen laatutyötä. Yksin palautteen kerääminen ei kuitenkaan paranna mitään laatua, vaan olennaista on se, mitä palautteella tehdään. Esimerkiksi äänestyskoneella voidaan tekniikan mahdollistaessa kerätä pikapalautteita suureltakin opiskelijaryhmältä suurissa luentosaleissa, mutta kehittäväksi toiminta muuttuu vasta sitten, kun tällä tavalla kerätty palaute johtaa mahdollisiin muutoksiin kurssin toteuttamisessa.

Oppimisen arviointi - merkittäviä menetelmiä

Opetuksen tulee perustua Arviointi-jakson keskustelun mukaan opiskelijan lähtötasoon. Arviointi voi olla lähtötasoon nähden kahdenlaista: se joko voi ottaa lähtötason huomioon tai jättää sen huomiotta. Lähtötason huomioiva arviointi keskittyy opiskelijan kehittymiseen opintojakson aikana, kun taas lähtötason huomiotta jättävä arviointi perustuu siihen, mitä opiskelija osaa opintojakson jälkeen. Molemmille arviointitavoille on varmasti omat sovellutusalueensa.

Arvioinnin kriteerien selkeys niin opettajalle kuin opiskelijoillekin nähtiin onnistuneen oppimisen ehdottomana edellytyksenä. Arviointikriteerien pitää perustua kurssien oppimistavoitteisiin. Tavoitteet voidaan määritellä opettajan ja opiskelijan yhteistyössä, ja niiden määrittelyssä tulee ottaa huomioon kuka arvioi, miten arvioidaan ja mitä arvioidaan. Oppimisen arvioinnista pitää tehdä läpinäkyvää, jotta opiskelija osaa ohjata omaa oppimistaan. Kun oppimisen tavoitteet ovat selvät, myös numeroarvioinnista tulee opiskelijan näkökulmasta merkityksellisempää. Jakson aikana oivallettiin arvioinnin merkitys oppimisprosessin tärkeänä, jopa tärkeimpänä osana.

Itsearviointi

Opiskelijoiden itsearviointitaidot ja niiden kehittäminen nähtiin jakson aikana tärkeiksi opiskelijan oppimisen kannalta. Itsearviointitaidot voivat kehittyä esimerkiksi opettajan antaman palautteen, vertaisarvioinnin, portfolion, HOPSin tai oppimispäiväkirjan avulla. Kaikki edellä mainitut arviointimenetelmät nähtiin Arviointi-jaksolla muutenkin hyvinä tapoina tukea opiskelijan oppimista. Itsearviointi on myös ainut tapa arviointiin siinä tapauksessa, jos verkko-opetus on painottunut itseopiskelutyyppiseen toimintaan. Muun muassa tällöin voidaan hyödyntää verkossakin erityisiä opiskelijan itsearviointilomakkeita.

Portfolio

Portfolion käyttö arvioinnissa kiinnosti jakson aikana useita osallistujia. Portfolion etuna nähtiin se, että se sijoittuu arviointimenetelmänä koko oppimisprosessin rinnalle ja antaa tilaa opiskelijan omalle ajattelutyölle. Portfolio sopii parhaiten laajaan opintokokonaisuuteen, jolloin siitä hyvin ohjattuna saadaan myös isoin hyöty.

Palaute

Vertaispalautteen antamiseen opiskelijoita tulee ohjata, jotta arviointi ei ole pelkkää päänsilittelyä. Opiskelijoita pitää vaatia antamaan toisilleen kommentteja, kehuja, ideoita ja kritiikkiä. Myös palautteen saamiseen kannattaa opiskelijoita valmentaa. Palaute voi motivoida ja kannustaa, mutta se voi myös löytää sellaisia kehityskohteita, joiden kohtaaminen opikelijasta ei välttämättä ole helppoa.

Sanallinen palaute opettajalta todettiin joissakin keskusteluissa numeroarviointia paremmaksi tavaksi auttaa opiskelijaa kehittämään taitojaan. Tärkeäksi nähtiin, että opiskelija voi luottaa saavansa perusteltua, tarkkaa ja tasapainoista palautetta. Palautteen, niin positiivisen kuin negatiivisenkin, tulisi myös olla oikea-aikaista, jolloin sillä on suurin vaikutus opiskelijan oppimisprosessiin. Palautetta tulisi antaa pitkin kurssia. Verkossa palautetta voi antaa helposti myös oppimisympäristön ohella sähköpostitse. Palautteenantotavat tulee suunnitella kuitenkin niin, etteivät ne lisää kohtuuttomasti opettajan työtä. Samoin on tärkeä pitää huolta siitä, että arviointitavan vaikutus opiskelijan tekemään työmäärään huomioidaan.

Jotta palautetta ja muuta oppimisen tukea voidaan antaa oikea-aikaisesti, oppimisprosessin tulisi olla läpinäkyvä. Verkossa läpinäkyväksi oppimista voidaan tehdä muun muassa tilastotietoja seuraamalla ja erilaisilla tehtävätyypeillä. Tällaisia tehtävätyyppejä ovat muun muassa portfolio, oppimisloki, yhteisöllinen oppimispäiväkirja, verkkokeskustelut ja itsearviointietapit. Verkkokursseihin sisällytetyt kasvokkaistapaamiset ovat myös oivia lisätapoja tarkkailla opiskelijoiden oppimista.

Verkkokeskustelun arviointi

Verkkokeskustelun arviointi voi olla pulmallista. Siinäkin auttaa kuitenkin selkeiden tavoitteiden märitteleminen keskustelulle. Keskusteluissa voidaan pitää arviointikriteereinä tavoitteen saavuttamisen lisäksi myös mielipiteiden perustelemisen tapaa, kommenttien laajuutta ja sisältöä sekä keskustelun syvyyttä ja innovatiivisuutta.

Autenttinen arviointi

Arviointi-jaksolla tärkeänä huomattiin myös se, että arviointi olisi mahdollisen autenttista eli oppimisen arviointi olisi mahdollisimman paljon todellisuuden tehtäviä vastaavaa. Autenttiseen arviointiin katsottiin sopivan muun muassa soveltavat tenttitehtävät, paritentit ja kotitentti, joissa saa hyödyntää materiaalia, oppimispäiväkirja ja suullinen tentti. Näillä kaikilla menetelmillä saadaan arviointiin jokin erityinen ulottuvuus, joka tukee erilaisten taitojen ja tietojen yhtäaikaista oppimista. Autenttisuutta lisäisi myös se, että tenttien jälkeen pidettäisiin palauteluennot, jossa kerrattaisiin asioita, joita tentissä on pitänyt osata. Jakson aikana vaihdettiin myös erityisiä verkkotentti-ideoita. Verkkotentti yleensä on soveltava ja siinä on lupa käyttää aineistoa vastaamisen apuna.

Erilaiset oppijat

Joissakin keskusteluryhmissä kiinnitettiin eritystä huomiota erilaisten oppijoiden tukemiseen opetuksessa. Pelkästään jo palautteen antaminen tukee erilaisten oppijoiden työskentelyä. Hyvänä ideana tuotiin myös esiin, että kursseilla voisi olla muutama vaihtoehtoinen opiskelu- ja arviointitapa, joista opiskelija voisi valita sopivimman itselleen. On tärkeää, että opettaja ylipäätään ymmärtää ottaa kurssiensa toiminnan ja arvioinnin suunnittelussa huomioon sen, että ihmiset oppivat ja omaksuvat asioita eri tavoin. Verkossa opetuksen eriyttäminen voi olla joissakin tapauksissa hyvin helppoa. Toisaalta verkossa pääsevät helpoimmin loistamaan ne opiskelijat, joille kirjallinen itsensä ilmaisu on luontevaa.

Lopuksi

Niin oppimisen kuin opetuksenkin arvioinnin kehittäminen opetuksessa on opetuksen laadun lisäämistä. Monipuolista arviointia voidaan kehittää työryhmissä, joihin kuuluu muun muassa opiskelijoita, opettajia, tuutoreita ja muita toimijoita, joita voidaan hyödyntää arvioinnissa myös oppimisprosessin aikana. Erilaisten arviointitapojen käyttäminen opetuksessa tukee monipuolisesti oppimista.