Ohjaus-verkkojakson yhteenveto 17.1. - 13.2.2005

Koonneet verkkotyöskentelyn pohjalta Terhikki Rimmanen, Jenni Meriläinen ja Mikko Toriseva

TieVie-koulutuksen Ohjaus-verkkojakson tavoitteena oli antaa käsitys ohjauksen kokonaissuunnittelusta ja siihen liittyvistä osa-alueista keskittyen erityisesti verkko-ohjauksen kysymyksiin. Jakson materiaaleina käytettiin Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa (http://momu.utu.fi) kehitettyä verkko-ohjaukseen liittyvää materiaalia sekä Tampereen täydennyskoulutuskeskuksen tuottamaa "Verkko-tutor" -verkkomateriaalia.

Jakson toiminnot ja tehtävät oli ryhmitelty siten, että ensimmäinen viikko oli aikaa tutustua jakson verkkoympäristöön sekä paneutua jakson oppimateriaaleihin. Toisella ja kolmannella viikolla osallistujien tehtävänä oli nostaa materiaaleista esille verkkokeskusteluun itselleen koskettavia ja tärkeitä teemoja. Neljännellä eli viimeisellä viikolla työstettiin ja palautettiin omaan hankkeeseen liittyvä ohjaussuunnitelma.

Jakson toimintaan, materiaaleihin, tehtäviin ja keskusteluihin oltiin saatujen palautteiden perusteella tyytyväisiä.

Verkkoryhmät 1 ja 2

Ryhmä 1: Viestejä lähetettiin 67, keskimäärin 4,5 viestiä per osallistuja
Ryhmä 2: Viestejä lähetettiin 64, keskimäärin 4,6 viestiä per osallistuja

Verkkoryhmien keskustelun yhtenä keskeisimpänä teemana voidaan pitää ohjaussuunnitelman ja ylipäänsä ohjauksen suunnittelun tärkeyttä. Tähän voidaan liittää myös yleisemmin verkkokurssin tai monimuotokurssin osalta suunnittelun tärkeys ja suunnittelun merkitys toimivalle kokonaisuudelle. Moni osallistujista mainitsi, että "heräsivät" jakson materiaalin pohjalta miettimään ohjauksen teemoja ja merkitystä erityisesti nyt verkko-opiskelun suhteen. Keskusteluissa huomasi hyvin, että toki ohjausta ja toiminnan ohjausta on aina mietitty ja sen tärkeys tiedetty, mutta ehkä ennen verkkojen laajempaa hyödyntämistä ei ole niin voimakkaasti kiinnitetty tähän asiaan huomiota. Yleisemmässä keskustelussa tuotiin esille tätä jo tuttuakin teemaa, että tietoverkkojen käytön tuleminen osaksi opetusta on vaikuttanut positiivisesti yleensä kurssien ja jaksojen suunnitteluun. Teeman taustalla on verkkotoimintaan liittyvä opiskelijan itseohjautuvuuden lisääntyminen sekä verkkotoiminnalle luonteenomainen piirre aktiivisuuden suuresta merkityksestä. Toisin sanoen tietoverkkoja hyödyntäessä on pakko miettiä aiempaa tarkemmin opiskelijan toimintaa kurssilla ja rakentaa kurssi siten, että tehtävät "aiheuttavat" toivotunlaista toimintaa, joka johtaa oppimiseen.

Jonkun verran keskustelussa myös sivuttiin yliohjaamista tai "rautalangasta vääntämistä" eli sitä, milloin ohjaaminen on liian holhoavaa. Tässä yhteydessä on hyvä huomioida mistä milloinkin puhutaan. Ohjaamisen suunnittelulla ei ole tarkoitus poistaa kurssin tehtäviin liittyviä ongelmanasetteluja tai tehdä kurssista ns. "läpikäveltävän" eli liian helpon. Oppimisen ohjaamisen osalta ei periaatteessa voida koskaan ohjata liikaa eli tällöin tarkoitetaan oppijan ohjaamista toimintaan ja oppijan ohjaamista oppimisprosessissa. Kurssin toiminnot, tehtävät ja tavoitteet tulee tuoda esille kurssilla niin selvästi, että kenelläkään ei synny niistä epäselvyyttä eli opiskelijan tulee helposti ymmärtää kurssin idea ja tavoitteet sekä löytää ja ymmärtää tehtävät. Toinen asia on sitten tehtävien sisällöllinen vaikeus eli tehtävien vaikeustasoa ja ongelmanratkaisun tasoa tehtävien ratkaisussa voidaan määritellä aina kurssin tavoitteiden, tason ja kohderyhmän mukaan.

Useilla osallistujilla oli kokemuksia opiskelijatuutorien käytöstä ja opiskelijoiden käyttäminen nähtiin hyvänä, toimivana ja toisaalta välttämättömänä ratkaisuna, kun otetaan huomioon rajalliset resurssit. Opiskelijatuutorien käyttöä on myös puolustettavissa oppimiseen liittyvillä näkökulmilla eli näille opiskelijatuutoreille tämänkaltaiset tehtävät ovat erinomaisia oppimistilanteita. Opiskelijatuutorien käyttöä ei myöskään nähty laadullisena ongelmana, mikä joissain yhteyksissä on otettu esille.

Ohjaussuunnitelman merkitystä nostettiin esille myös tutkinnonuudistuksen tuomilla uusilla reunaehdoilla. Muutamissa viesteissä pohdittiin melko lyhyiden opintoperiodien aiheuttamia ongelmia ainakin joidenkin kurssien osalta ja tässä yhteydessä mietittiin ohjauksen hyvän suunnittelun merkitystä kurssin joustavuuden ja etenemisen turvaamisessa.

Yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi myös ohjaajan rooli sekä myös opiskelijoiden rooli siinä mielessä, että onko tämä konstruktivistinen ja siihen läheisesti liittyvien ismien kyllästämä ajattelu nyt ratkaisu vai aiheuttaako enemmän ongelmia kuin yrittää ratkaista.

Jakson materiaalia kritisoitiin vahvan opettajuuteen kohdistuvasta kritiikistä ja haluttiin korostaa opettajan merkitystä yhä edelleen. Teemasta käydyssä keskustelussa tulikin ilmi, että ei kukaan varmasti halua opettajuutta lakkauttaa eikä lopullinen ratkaisu varmasti ole täydellisessä opiskelijoiden itseohjautuvuudessa, vaan enemmän tässä on kyse erilaisista dimensioista ja painotuksista. Tärkeää olisi herätellä keskustelua itseohjautuvuuden merkityksestä, haasteista ja mahdollisuuksista myös täällä melko opettajakeskeisessä yliopistomaailmassa.

Verkkoryhmät 3 ja 4

Ryhmä 3: Viestejä lähetettiin 53, keskimäärin 3,1 viestiä per osallistuja
Ryhmä 4: Viestejä lähetettiin 46, keskimäärin 5,1 viestiä per osallistuja

Yhteenvetona 3 ja 4 ryhmän keskusteluista voidaan todeta, että verkkokurssin alkuvaihetta pidetään kaikkein haasteellisimpana, jolloin opiskelijat pitäisi saada motivoitumaan sekä toimintatavoista (lähiopetus ja verkko) että opittavasta sisällöstä. Todettiin, että jonkilainen alkukartoitus antaa tietoa opiskelijoiden odotuksista ja lähtötasosta, joka ohjaa kurssin toteutusta, pienryhmien muodostamista ja tehtävien antoa. Tämän avulla pystytään varmasti jollakin tasolla kartoittamaan myös oppimisen esteitä. Kurssi kannattaa useimmiten toteuttaa monimuoto-opetuksena, jossa:

1. ensin tutustutaan materiaaliin ja sitten syvennetään asiaa lähiopetuksessa tai
2. tutustutaan teemaan ja toisiin ryhmäläisiin lähiopetuksessa, jonka jälkeen siirrytään itsenäiseen työskentelyyn tai ryhmätyöskentelyyn verkossa.

Jokaisen kurssin kohdalla toimintatavan tarkoituksenmukaisuus täytyy miettiä erikseen.

Erittäin haastavana koetaan ohjaajan rooli, joka jäsentyy jokaiselle ohjaajalle kokemuksen kautta. Miten saada hiljaiset kuuluviin ja liian kuuluvat hiljaisiksi!? Se on haaste, jonka jokainen kohtaamme ja johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Ohjaaja voi kerätä ns. vahvojen henkilöiden kommentteja ja ohjata niistä syntynyttä keskustelua ja kysymyksiä hiljaisimmille hyvin käytännönläheisellä kielellä. Olkoon kyse kieliopetuksesta tahi muusta. Tämä helpottaa hiljaisempia tai kielellisesti heikompia osallistumaan keskusteluun.

Verkkokurssin suunnittelun viisasten kivet voisivat tämän keskustelun perusteella olla:

• Aloita pienillä käytännönläheisillä askelmilla, jossa itse ohjaajanakin olet turvallisilla vesillä.
• Ole itse ohjaajana läsnä etenkin kurssin alkuvaiheessa.
• Lisää verkon käyttöä pikkuhiljaa vaikeammilla tehtäväksiannoilla (esim. roolipeli, ryhmätyöt jne.) ja kokoa keskusteluista teemoja hyödyntäen omia ja osallistujien esimerkkejä - ei valmiita oikeita vastauksia vaan esimerkkejä! Tämäntyyppiset keskustelut jäsentävät ajattelua ja rohkaisevat arempiakin mukaan.
• Koko oppimisprosessin ajan tue ja anna palautetta, vedä yhteenvetoja ja ohjaa ajattelua oikeaan suuntaan. Tämän avulla itsenäinen työskentely ei lähde väärille urille, josta on vaikeaa ja työlästä palata takaisin (sekä opiskelijan että ohjaajan näkökulmasta).

Verkkoryhmät 5 ja 6

Ryhmä 5: Viestejä lähetettiin 64, keskimäärin 5,3 viestiä per osallistuja
Ryhmä 6: Viestejä lähetettiin 87, keskimäärin 5,1 viestiä per osallistuja

Keskustelussa pohdittiin ohjauksen kriittisiä kohtia ja sitä, millaisia keinoja ohjaajan pitäisi ohjauksen eri vaiheissa soveltaa. Varsinkin opiskelun alku koetaan kriittiseksi vaiheeksi. Pohdittiin vilkkaasti erilaisia keinoja alkuohjaukseen ja verkko-opiskelun "kynnyksen" madaltamiseen sekä opiskelijoiden motivointiin (riittävän helppo aloitustehtävä, esittäytyminen, alkutesti jne.) Opiskelijoiden motivointi ja aktivointi koettiin erityisen tärkeäksi kysymykseksi verkko-ohjauksessa.

Materiaalissa mainittujen ohjaajan työkalujen soveltamista pohdittiin keskustelussa. Varsinkin kehittävän palautteen antamisen haasteita pohdittiin vilkkaasti. Kirjallisen palautteen "raakuus" nousi esille: s-postitse tapahtuvassa palautteenannossa väärinkäsitysten välttämiseksi ohjaajan täytyy soveltaa esim. prosessikirjoittamisen keinoja. Sekä palautteen antamisen että vastaanottamisen haasteita pohdittiin. Koettiin tärkeäksi mm. palautteen kerääminen opiskelijoilta oppimisprosessin eri vaiheissa sekä opiskelijoiden ohjaaminen reflektoimaan omaa oppimistaan ja osallistumistaan. On tärkeää, että ohjaaja osaa soveltaa työkaluja taitavasti ja niiden erilaiset vivahteet huomioiden.

Keskustelua virisi myös ohjaajan ominaisuuksista ja rooleista. Pohdittiin mm. ohjausroolien dynaamisuutta. Keskustelussa nousi esiin, että roolit eivät ole toisensa poissulkevia, vaan pikemminkin erilaisia näkökulmia ohjaamiseen. Todettiin, että ohjaaja joutuu soveltamaan useita erilaisia rooleja tilanteen mukaan ja ohjausprosessin eri vaiheissa. Ohjaajan erilaiset roolit eivät esiinny "puhtaina." Ohjaajan on oltava riittävän aktiivinen herättääkseen opiskelijan mielenkiinnon, mutta toisaalta on pyrittävä välttämään yliohjaamista. Etenkin opiskelijoiden itsenäisen työskentelyn ohjaamisessa on haastavaa löytää tasapaino riittävän ohjauksen ja liian holhoamisen välillä. Erityisesti herätti keskustelua ohjauksen sisään rakentaminen itsenäiseen käyttöön tarkoitetun materiaalipankin suunnittelussa. Pohdittiin esimerkiksi, miten opiskelijoita rohkaistaan ottamaan yhteyttä ohjaajan ongelmatilanteissa. Haasteelliseksi koettiin esimerkiksi, miten itsenäisesti käytettäväksi tarkoitettu materiaali huomioi erilaiset oppijat ja erilaiset ohjaustarpeet.

Oppijoiden yksilöllisyydenhuomioiminen verkko-ohjauksessa herätti keskustelua yleisemminkin. Verkko-opiskelijoiden luokitukset (uimarit, kellujat, kurkkijat, hukkumaisillaan olevat) herätti paljon keskustelua jaottelun mielekkyydestä ja siitä, miten ohjaajan pitäisi tukea erilaisia osallistujia. erityisesti herätti keskustelua ja kritiikkiä "kurkkijoiden" määritelmä. Pohdittiin esimerkiksi sitä, että kurkkimisessa ei ole yksinomaan negatiivisia piirteitä. Korostettiin, että on erilaisia tapoja oppia. Keskustelua herätti myös hukkumaisillaan olevien ohjaaminen. Tässä pidettiin erityisen tärkeänä henkilökohtaista ohjausta, ohjaajan suoria yhteydenottoja opiskelijaan.

Salmonin viisiportaista verkko-opiskelun mallia pidettiin osuvana ja pohdittiin verkko-oppimisen eri vaiheiden tärkeyttä. Joidenkin mielestä materiaali ja mallit keskittyvät kuitenkin liikaa yhteisöllisen verkko-oppimisen ohjaukseen, kun omaan verkko-opetusprojektiin ei välttämättä sisälly opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta. Yllättävän monella oli materiaalipankki-tyyppisiä verkkokursseja. Keskustelevan ja vuorovaikutteisen opiskelun soveltaminen etenkin luonnontieteiden opetuksessa koettiin ongelmalliseksi. Pohdittiin myös dialogin eroa keskusteluun tai vuoropuheluun verrattuna ja dialogi-käsitteen tarkkaa määrittelyä. Keskusteltiin myös siitä, että verkkokurssin läpi vieminen vaatii tietyt raamit ja aikataulut. Esimerkiksi sitä pohdittiin, miten määritellään riittävä osallistuminen verkkokeskusteluun.

Useat kokivat mielekkäimmäksi vaihtoehdoksi monimuotoisen ohjauksen, jossa yhdistellään verkkoa ja lähiopetusta. Myös vuorovaikutus koettiin tärkeäksi osaksi verkko-oppimista, vaikka sitä ei omaan verkkoprojektiin sisältyisikään.