« Koulutusresurssit

Yhteenvetoa Verkko-opetuksen tuotantoprosessi -jakson keskusteluista

Yhteenvetoon on koottu TieVie-koulutuksen Verkko-opetuksen tuotantoprosessi -verkkojakson (17.9. - 20.10.2001) keskusteluissa esitettyjä näkökulmia ja ideoita. Keskustelu perustuu osallistujien opetuksen kehittämishankkeisiin liittyviin haasteisiin. Verkkojakson työskentelyyn osallistui 200 yliopisto-opettajaa. Osallistujat oli etukäteen jaettu neljään ryhmään. Seuraavassa koosteet ryhmien keskustelusta.

Ryhmä 1

Ryhmä 1 on keskustellut tuotantoprosessista useasta näkökulmasta. Jo pelkästään tuotantoprosessi käsitteenä on herättänyt keskustelua - se koettiin teennäisenä ja toisaalta koettiin, että se korostaa rationaalista ja strukturoitua tekemistä. Keskusteltiin myös siitä, että tuotantoprosessin tulisi olla looginen ja systemaattinen prosessi, mutta käytännössä asia kuitenkaan ei aina ole niin. Kun kurssikokonaisuuksia suunnitellaan muun opetuksen ohessa, on logiikka ja systematiikka usein hyvin kaukana.

Ykkösryhmä keskusteli myös paljon siitä, että tuotantoprosessin tulisi koskea koko työyhteisöä, ja tapahtua pitkälti tiimityönä. Tiimityön merkitystä pidettiin tärkeänä, koska onnistunut opetustapahtuma edellyttää monenlaista osaamista, jota yhdellä ihmisellä ei välttämättä ole ainakaan tarpeeksi. Samoin nähtiin, että isommassa porukassa ideoitakin syntyy enemmän ja lopputulos varmaankin on kaikille osapuolille parempi.

Luonnollisesti keskustelua käytiin myös teknologiaan liittyen. Koettiin, että hyvin usein puhuttaessa tieto- ja viestintäteknologian käytöstä opetuksessa, keskustelu pyörii nimenomaan teknologian ympärillä. Helposti unohtuu, että tavallisessa opetuksessakin käytetään kaikenlaista teknologiaa (esim. ryhmätyömenetelmiä). Tiedostettiin se, että teknologian ja teknisten välineitten merkitys verkko-opetuksessa korostuu, mutta halutaan kuitenkin hyödyntää nimenomaan oppimisympäristöjen mahdollisuudet monimuotoiseen opetukseen ilman välinekeskeisyyttä.

Tekijänoikeudet nousivat tärkeäksi keskustelunaiheeksi kaikissa ryhmissä. Mietintää aiheutti mm. se, missä määrin jo aiemmin julkaistua aineistoa saa sijoittaa verkkoon. Entä miten toimitaan kuvien kohdalla?

Ryhmä pohdiskeli myös vuorovaikutuksellisuutta verkossa. Miten vuorovaikutus saadaan toimimaan uudenlaisessa tilanteessa? Miten sen saa esim. toimimaan kursseilla, joilla on osallistujia 50 - 100, niin ettei kaikki aika mene vain viestien deletoimiseen? Entä miten kirjallinen kommunikointi eroaa suullisesta?

Kommentteja kehittämishankkeiden pohjalta

Kommenteissa tuotiin esiin näkemyksiä kurssien toteutukseen ja tehtyihin ratkaisuihin liittyen. Pohdiskeltiin sitä, miten keskustelu saadaan aikaan ja miten kommunikointi sujuu verkkokurssilla. Tähän liittyen tuotiin esiin mielenkiintoinen näkökulma - verkkokurssilla asiat tulisi voida sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi, eikä vaatia sivujen mittaisia selvityksiä. Tämä sinänsä poikkeaa totutusta ja vaatii taitoa. Kommenteissa annettiin myös mm. vinkki keskustelufoorumin liittämisestä itseopiskelukurssiin, jonka myötä opiskelijat pystyisivät olemaan yhteydessä toisiinsa ja opiskelemaan yhdessä verkon välityksellä.

Myös yhteistoiminnallisen oppimismenetelmän soveltamisesta verkkoympäristössä tuli vinkkejä - sen suhteen todettiin, että verkkokurssin on parempi olla liian yksinkertainen kuin monivaiheinen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että yhteistoiminnallisuuden menetelmää voidaan käyttää, mutta yksinkertaistaen. Verkko antaa mahdollisuuden monipuoliseen materiaalien käyttöön.

Opetuksen vuorovaikutteisuudesta verkossa kommentoitiin mm. siten, että massakursseilla opetus ei voi olla kovin vuorovaikutteista. Niissä sen sijaan verkkomateriaalin hyödyntäminen nousee keskeiselle sijalle. Verkko-opetuksessa pystytään helposti hyödyntämään opetuksen kerroksellisuutta kuten eräässä hankkeessa oli ajatuksena ( ensin opiskellaan perustason asiat, joita voidaan sitten syventää), ja samaa modulia voidaan hyödyntää useamman tasoisilla kursseilla. Tällöin kuitenkin kehotettiin kiinnittämään huomiota opiskelijoiden ohjaukseen, jotta hän löytää itseään hyödyttävän materiaalin kaiken paljouden keskeltä.

Verkkokurssien suunnittelusta kiinnitettiin huomio siihen, että opettajien työosuus on rajattava realistisen suppeaksi. Tämä tulee eteen erityisesti silloin, kun kurssilla on useita tavoitteita, jotka muotoutuvat erilaisista palasista.

Yleistä kommentointia hankkeista ja niiden lukemisesta esiintyi myös. Hankkeiden lukeminen koettiin hankalaksi, koska mistään ei voinut ennalta tietää minkälaisesta hankkeesta oli kysymys. Nimiluettelon lisäksi koettiin tarvetta saada hankkeen nimi näkyviin jotenkin.

Ryhmä 2

Ryhmässä 2 keskusteltiin myös tuotantoprosessista usealta kannalta. Teknologia ja tekniset ratkaisut olivat tässäkin ryhmässä keskustelun kohteena. Todettiin, että tietokoneen käyttö opetuksessa vaatii vielä tarkempaa suunnitelmaa sekä enemmän etukäteisvalmisteluja kuin perinteinen opetus. Opettajan on mahdotonta suunnitella kurssia kokeilematta erilaisia teknisiä ratkaisuja. Sisällön suunnittelussa on nähtävä kurssi kokonaisuutena ja huomioitava mahdolliset tekniset ongelmat. Keskusteluissa tuotiin selkeästi esiin se, että tekniikka ei saa olla käytön kynnyskysymys, ts. tekninen toteutus ei saa olla liian monimutkainen. Lisäksi sivujen pitää olla riittävän keveitä, jotta ne latautuvat tarpeeksi nopeasti myös kotikoneilta, joissa on modeemiyhteys. Todettiin, että ympäristö on vain oppimisen apuväline, sen ei pidä vaikeuttaa oppimista.

Ryhmä keskusteli paljon myös oppimisalustojen tarpeellisuudesta - tarvitaanko varsinaista oppimisalustaa vai voidaanko tulla toimeen ilmankin? Pääsääntöisesti koettiin, että mitään varsinaisia oppimisalustoja ei välttämättä tarvita vaan toimeen voidaan tulla niillä välineillä, jotka opiskelijoilla ja opettajilla muutoinkin on käytössään (esim. internet ja sähköposti). Mikäli verkko-opetus on systemaattista ja laajaa, voi alustoista olla hyötyä. Kaiken kaikkiaan ryhmässä käytiin runsaasti keskustelua ympäristöjen vertailusta ja oppimateriaalin valinnasta. Yksiselitteistä vastausta tietyn ympäristön paremmuudesta tai huonommuudesta ei saatu - koettiin, että sopivuus riippuu pitkälti tarkoituksesta, johon sitä käytetään. Vertailua kuitenkin kaivattiin.

Tekijänoikeusasiat puhuttivat myös kakkosryhmää. Ryhmässä pohdiskeltiin mm. sitä, pitäisikö kurssille laaditun oppimateriaalin olla verkossa kaikkien saatavilla vai pitäisikö se suojata. Samoin tuli esiin kysymys siitä, mitä voi lainata verkkoon (esim. sanomalehtiartikkeliin pohjautuva harjoitus kielten opetuksessa -> pitääkö muuttaa tunnistamattomaksi).

Ryhmä 2 keskusteli innokkaasti myös kielikurssien viemisestä verkkoon. Keskusteltiin siitä, voiko kielikurssi olla kokonaan verkossa vaiko vain osittain. Yleisesti ottaen koettiin, että kieltenopiskelu edellyttää kontakteja ihmisten kanssa kasvotuksin. Näin ollen kielten opetusta suunniteltaessa pidettiin hyvänä verkko-opetuksen ja lähiopetuksen yhdistämistä.

Ryhmässä keskusteltiin myös siitä, minkälaista palautetta verkko-opetuksesta on saatu opiskelijoilta. Toisin sanoen koettiin, että on tärkeää kysyä ja kuunnella myös opiskelijoiden mielipiteitä. Saadun palautteen mukaan verkko-opetukseen suhtaudutaan innostuneesti, mutta koetaan, että mm. keskusteluteemat ja -ryhmät pitää määritellä täsmällisesti.

Kommentteja kehittämishankkeiden pohjalta

Ryhmässä 2 palattiin kommenteissa myös kursseilla käytävien verkkokeskusteluiden onnistumiseen. Ehdotettiin sellaistakin ratkaisua, että kurssilla voisi olla virtuaalipubin tyyppinen vapaaseen keskusteluun tarkoitettu foorumi ja sen lisäksi newssit, joissa keskustelu olisi "vakavampaa".

Kommenteissa tuli ilmi myös resurssipula. Tietokoneiden ja verkkoyhteyksien riittämättömyys on ongelma monen kurssin toteutuksessa. Laitoksilla ja kieli- ym. keskuksissa ei ole riittävästi koneita kaikkien opiskelijoden käyttöön, joten ne joilla omaa konetta ja verkkoyhteyttä ei ole eivät voi osallistua täysipainoisesti esim. verkossa tapahtuviin itseopiskelukursseihin.

Itseopiskelukursseihin liittyen kommentointiin myös sitä, että opettajan tehtävä on jäsentää ja aikatauluttaa opiskelijoiden itseopiskelua. Tämä koetaan tärkeäksi myös verkko-opetuksessa, samoin kuin se, että jokaisen osasuorituksen jälkeen saisi mahdollisimman nopeasti palautetta.

Tiedonhaun verkkokurssien toteutuksesta vaihdettiin kokemuksia. Kommentit liittyivät lähinnä siihen, voidaanko kurssi viedä kokonaan verkkoon vaiko vain osittain, ja mitkä osat ovat niitä, jotka verkko-opetukseen parhaiten soveltuvat. Samoin kommentoitiin vuorovaikutuksellisuuden toteuttamista näillä kursseilla - mitä ratkaisuja siihen on kehitetty.

Kommenteissa tuotiin esiin myös sellainen seikka, joka koskee yhteistyötä verkkokurssien opettajien kanssa. He tarvitsevat neuvoja ja ehdotuksia erilaisista vaihtoehtoisista toteutustavoista. Tämä tulee eteen erityisesti usean kurssin käsittävissä kokonaisuuksissa, jottei käy niin, että kaikki opettajat haluavat erilaisen toteutuksen. Yhteistyön täytyy toimia hyvin. Yhteistyöhön liittyen koettiin myös, että alan asiantuntijoiden (tutkijat, työelämän edustajat jne.) integroiminen opetukseen saattaisi olla helpompaa verkon avulla.

Verkkokurssin rakenteeseen ja sen merkitykseen kiinnitettiin huomiota. Todettiin, että suunnitteluun menee aikaa, mutta kun rakenteen saa riittävän yksinkertaiseksi ja toimivaksi, voi opiskelija käyttää aikansa tehokkaasti opiskeluun eikä vain linkkiviidakossa suunnistamiseen.

Esitettyyn mahdollisuuteen korvata perinteinen tentti verkkotentillä, tuli myös kommentteja. Koettiin, että periaatteessa se olisi mahdollista, mutta ongelmaksi muodostuu opiskelijan tunnistamisen vaikeus. Eli miten tentti olisi järjestettävä, jotta tämä ongelma poistuisi. Jos tentti suoritetaan valvotusti, niin että kaikki kuitenkin istuisivat koneen ääressä ja tekisivät tehtävät koneelle, ongelmaa ei olisi, mutta tilanne ei juurikaan poikkeaisi perinteisestä tentistä. Toisaalta koettiin myös, että kaikkia kursseja ei voi eikä kannata viedä kokonaan verkkoon. Näin ollen tenttiminen perinteisesti ei todellakaan ole välttämättä se huono vaihtoehto.

Pohdiskeltiin myös sitä mahdollisuutta, miten isomman kurssikokonaisuuden suorittaminen onnistuisi muista kuin järjestävästä yliopistosta. Todettiin sen olevan lähinnä kiinni yliopistojen välisistä yhteistyösopimuksista, koska teknisiä esteitä ei pitäisi olla.

Ryhmä 3

Ryhmän 3 keskustelu oli vilkasta ja monipuolista. Tuotantoprosessista keskusteltaessa pohdiskeltiin mm. opetuksellisia ratkaisuja eli sitä mikä on järkevä tehdä mitenkin. Nähtiin, että tekniset ratkaisut ja verkon mahdollisimman laaja käyttö eivät ole pääasia, vaan kurssin suunnittelun tulee lähteä liikkeelle oppimisesta. Tulee tarkkaan miettiä, sopiiko suunniteltu kurssi verkkoon, koska kaikki eivät sovi. Opetuksellisista ratkaisuista keskusteltiin myös siitä näkökulmasta, että jokaiselle pitäisi pystyä "antamaan" jotakin. Todettiin, että tämä voi olla erittäin vaikeaa kursseilla, joiden osallistujamäärät ovat hyvin suuria, ja opiskelijat taustoiltaan hyvin erilaisia jo pelkästään opiskeluhistoriansa suhteen. Toisaalta haasteelliseksi verkko-opetuksen tekee myös se, miten materiaalista saadaan niin mielenkiintoista, että opiskelija jaksaa omalla ajallaan kotonaan paneutua siihen.

Myös kolmosryhmä nosti keskusteluissa esiin sen, että verkkokurssin suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan paljon erilaista osaamista, eikä asiantuntijoita aina ole käytössä. Tällöin opettaja voi joutua tekemään paljon tai kaiken itse. Tämä rajoittaa ryhmäläisten mielestä ainakin jossain määrin sitä, mitä on mahdollista tehdä.

Kolmosryhmäkin mainitsi keskusteluissaan tiimityöskentelyn hyödyn verkko-opetuksessa. Tiimissä tekeminen helpottaa paineita, ja koetaan muutenkin mukavana. Myös ajankäytöstä keskusteltiin ryhmässä; pohdiskeltiin sitä, paljonko aikaa verkossa pyörivän kurssin rakentamiseen kannattaa varata. Vastauksena todettiin, että on mahdotonta sanoa, koska jokaisen kurssin suunnittelu on oma prosessinsa ja vie aikaa sen minkä vie. Sitä mieltä kuitenkin oltiin, että aikaa menee yllättävän paljon, enemmän kuin esim. luennon valmistamiseen. Kurssin alkaessa pyöriä, se kuitenkin helpottuu.

Teknologiset ratkaisut tuntuivat puhuttavan kaikissa ryhmissä. Myös ryhmässä 3 pohdiskeltiin sitä, mitä seikkoja pitää ottaa huomioon, jotta materiaali olisi mahdollisimman helppokäyttöistä useille käyttäjäryhmille.

Tekijänoikeuksista keskusteltiin myös paljon. Pohdinnan alla olivat mm. se, kuka omistaa verkkomateriaalin tekijänoikeudet, ja voiko kurssimateriaalia linkittää jonkun toisen tekemään materiaaliin. Ryhmä pohdiskeli myös tietoturvakysymyksiä ja verkkomateriaalin tasoa. Verkkomateriaalista oltiin sitä mieltä, että se ei täytä samanlaisia laatuvaatimuksia kuin paperille tuotettu materiaali. Sekaan mahtuu kaikenlaista, joten materiaalia pitää osata suodattaa, ja se pitää opettaa opiskelijoillekin.

Kommentteja kehittämishankkeiden pohjalta

Ryhmässä kolme nousi kehittämishankkeiden pohjalta esiin ajatus opiskelijoiden käyttämisestä lisäresurssiksi kursseilla, joissa suunnittelu ja toteutus tuntuu kaatuvan yhden henkilön harteille. Kokemukset tästä ajatuksesta jakautuivat kahtia; toisaalta koettiin, että opiskelijat eivät ole kiinnostuneita moisesta, ainakaan ilmaiseksi, ja koettiin, että opiskelijat vaativat hurjia summia palkaksi. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että kyllä vähemmälläkin palkalla tekijöitä luulisi löytyvän, pelkät opintoviikot eivät kuitenkaan välttämättä motivoi, koska muitakin harjoitustöitä on tehtävänä, eikä tällöin pysty keskittymään täysipainoisesti vain yhteen tiettyyn.

Ryhmässä kommentoitiin myös sitä, että suunnitellut hankkeet ainakin osittain olivat kovin samankaltaisia kun asiaa katsoo toteutuksen, strategian ja tavoitteiden kannalta.Varsinkin tekniikan alan hankkeissa yhteisenä tekijänä oli se, että teknistä osaamista ei koettu ongelmaksi vaan pikemminkin se, miten teknisiä ratkaisuja voidaan mielekkäästi käyttää opetuksen apuna.

Verkko-oppimisympäristön vaikutusta keskustelun syntymiseen pohdiskeltiin. Koettiin, että verkko voi olla yksi väylä saada arimmat ja hiljaisimmat opiskelijat mukaan keskusteluun. Keskustelun toteutukseen on kuitenkin verkko-oppimisympäristössäkin kiinnitettävä huomiota, jotta se ei toimi päinvastoin ja ole esteenä osallistumiselle.

Nykytekniikan hyväksikäyttöön liittyviin asioihin oli kiinnitetty huomiota myös. Koettiin positiivisena mm. se, että verkko mahdollistaa opiskeluprosessin ohjauksen itseohjautuvaan suuntaan. Toisaalta puhutti myös opiskelijoiden valmius ja sitoutuminen opiskeluun verkossa. Etenkin, jos opiskelijat ovat nuoria esim. yläasteikäisiä. Koettiin kuitenkin, että yläasteikäisiä kiinnostaa tietokoneen käyttö.Eri asia on sitten se, miten heidän vanhempansa saadaan asiaan sitoutumaan, mikä myös oli eräässä hankkeessa tavoitteena. Vanhempien saaminen mukaan keskusteluun on varmasti vaikeampaa.

Matemaattisten kaavojen verkkoon laittaminen puhututti ryhmää. Miten sellainen oppimateriaali kannattaisi verkkoon laittaa, jotta jälki olisi siistiä? Tähän asiaan tuli vinkkejä ja ajatuksia kokemuksiin pohjautuen.

Kommenteissa nostettiin esiin myös kohderyhmien heterogeenisyyden mukanaan tuoma haaste. Miten sivuista saadaan sellaiset, että ne palvelevat hyvin erilaisia kohderyhmiä, kuten eräässä hankkeessa on tarkoitus. Otetaanko sivujen testausvaiheessa mukaan kaikkien kohderyhmien edustajia, joilta kerätään palautetta? Tällaisen sivun tekeminen koetaan haasteelliseksi sekä rakenteen suhteen että sisällöllisesti.

Ryhmä 4

Ryhmässä 4 syntyi runsaasti keskustelua liittyen tuotantoprosessin käsitteeseen. Ihmeteltiin sitä, miksi tässä yhteydessä puhutaan tuotantoprosessista, ja miten se eroaa opetuksen suunnittelusta. Koettiin, että tuotantoprosessi viittaa siihen, että on olemassa jokin lopputulos/tuote. Toisaalta nähtiin, että tuotantoprosessi käsitteenä kuvastaa itse prosessia ja tuotetta paremmin kuin pelkkä opetuksen suunnittelu. Verkkokurssin tekeminen nähtiin prosessina, joka vaatii monta tekijää ja asiantuntijaa, ja se eroaa siinä mielessä perinteisestä opetuksen järjestämisestä. Kaiken kaikkiaan huomauteltiin terminologian epäloogisuudesta sekä siitä, että kasvatusalalla omaksutaan pedagogiikan ulkopuolelta termejä, joita ryhdytään viljelemään.

Ryhmä 4 keskusteli vilkkaasti myös tiimityöstä. Oltiin voimakkaasti sitä mieltä, että osaajat on saatava mukaan verkkokurssien toteuttamiseen. Yliopistojen tärkeäksi tehtäväksi nähtiin verkkokurssien toteuttamiseen tarvittavan tuen järjestäminen opettajille. Teknisen tuen puute koettiin ongelmana, samoin kuin se, että opettajalla pitäisi siitä syystä olla hurja osaaminen itsellä. Nähtiin myös mahdollisena se, että tiimin jäsenistä osa voi olla kokemattomampia, ja oppia tiimissä mukana ollessaan. Heillä on varmasti tarjota uusia näkökulmia ja ideoita kokeneemmille jäsenille. Tiimityöhön haluttiin mukaan koko koulutukseen osallistuva porukka suunnitteluvaiheesta lähtien, jotta suunnittelu ja toteutus eivät olisi liikaa erillään.

Myös newsseissä keskustelemista pohdittiin. Ongelmaksi koettiin se, että keskustelun alkuun pääseminen ja asiassa pysyminen on vaikeaa. Tämä koettiin turhauttavaksi jo siitä syystä, että aikaa on vähän, ja jos keskustelu rönsyilee, sitä on turhauttava seurata. Toisaalta nämä vastaan tulleet ongelmat nähtiin myös mainiona oppimistilanteena; omissa suunnitelmissa pitäisi juuri näihin seikkoihin kiinnittää huomiota, jotta vastaavilta ongelmilta vältyttäisiin. Keskusteluttaminen verkkokursseilla nähtiin haasteena, jonka onnistumiseksi vaaditaan huolellista suunnittelua.

Ryhmä keskusteli myös verkkokurssin kohderyhmän tuomista ongelmista ja ratkaisuista niihin. Koettiin, että osallistujat voivat olla hyvin erilaisen taustan omaavia, mikä aiheuttaa myös sen, että tietotekniikkataidoissa, laitteissa ja niiden käyttömahdollisuuksissa on huomattavia eroja. Tämä näkyy erityisesti avoimen yliopiston kursseilla. Osallistujien heterogeenisyys vaikeuttaa tietysti myös kohderyhmän mukaista suunnittelua. Ratkaisuksi tarjottiin mm. mahdollisimman "kevyttä" ja kaikkien avattavissa olevaa materiaalia sekä mahdollisesti jopa jonkinlaista kohderyhmäanalyysiä.

Kommentteja kehittämishankkeiden pohjalta

Ryhmässä 4 kommentoitiin mm. pbl-menetelmän sopivuutta verkkopohjaiseen oppimisympäristöön. Todettiin, että hyvin suunniteltuna ja ohjattuna pbl-menetelmä soveltuu myös verkkoon. Menetelmä tuntui kiinnostavalta.

Hankkeista yleisesti tuotiin esiin sellainen näkemys, että ne ovat kovin samanlaisia. Hankesuunnitelmien samankaltaisuuden arveltiin johtuvan omien aiempien kokemusten ja mallien vaikutuksesta ja nähtiin, että uusien ideoiden saamiseksi pitää ottaa opiskelijat mukaan virtuaaliopetuksen kehittämiseen.

Se, mikä tuntui herättävän kysymyksiä oli, että miksi niin monessa suunnitelmassa painotetaan keskustelua? Sehän olisi mahdollista luokkaympäristössäkin. Yhtenä vastauksena tähän annettiin se, että opiskelijat eivät välttämättä kykene tai halua reagoida nopeasti luennolla herääviin kysymyksiin, vaan tarvitsevat aikaa muotoillakseen mielipiteensä tai kannanottonsa. Verkkokeskustelu antaa tilaisuuden palata näihin asioihin, ja tuoda mielipiteensä esiin sitten kun tuntee olevansa valmis siihen ja on saanut ajatuksensa selkiytettyä.

Koettiin, että verkko-opetuksessa ongelmat ovat enemmän pedagogisia kuin teknisiä, ja perinteisiin lähiopetusmenetelmiin verrattuna uudistus tulee lähinnä pedagogiikan uudesta soveltamisesta teknisiin mahdollisuuksiin. Hankkeen suunnittelussa huomattiin asetettavan ihan samoja tavoitteita kuin opinnoille yleensä, eli tekniikan tuoma lisäarvo lienee suurin vasta sitten, kun esimerkiksi etäopetukseen ja -oppimiseen on todellinen tarve.

Myös ryhmässä 4 kommentoitiin kohderyhmän heterogeenisyyttä ja sen vaikutuksia kurssin toteutukseen. Tässä tapauksessa koettiin, että kurssin osittainen suorittaminen verkossa on hyvä ratkaisu. Jos kyseessä on kovin heterogeeninen osallistujajoukko kuten esimerkiksi avoimen yliopiston kursseilla, on vähittäinen siirtyminen verkkoon mielekästä.

Hankkeiden läpikäymistä yleisesti kommentoitiin myös. Työtilojen läpikäyminen ja oman ryhmän ihmisten paikantaminen koettiin työläänä. Nimen perään kaivattiin ryhmämerkintää, ja hankkeista toivottiin myös jonkinlaista koodia tai vastaavaa hakusanoittamista tai ryhmittelyä, jotta tietäisi suunnilleen millaisesta hankkeesta on kyse. Tällöin olisi helpompi etsiä ne hankkeet, jotka itseä eniten kiinnostavat.