Tiivistelmä megakonferenssista 14.1.2005

Koonnut Taru Jokinen, TKK

Megakonferenssi järjestettiin edellisten vuosien tapaan monipistevideoneuvotteluna johon tänä vuonna osallistui 11 eri pistettä: TKK, Turun seutu, Tampereen seutu, Kuopio, Joensuu, Lappeenranta, Vaasa, Oulu, Rovaniemi, Jyväskylä ja Helsingin seutu. Megakonferenssia oli mahdollista seurata myös streemattuna netistä, mikä mahdollisti myös pienten paikkakuntien osallistumisen.

Ryhmiä pyydettiin pohtimaan paikkakuntakohtaisissa lähiryhmissä seuraavia asioita:
1. Millaisia kokemuksia videoneuvottelun käytöstä?
2. Millaiset mahdollisuudet ja taidot käyttää videoneuvottelua?
3. Millaisia mahdollisuuksia videoneuvottelu voi antaa opetuksen kehittämiseen?

Alle on yhteenvedon omaisesti koottu eri alueiden pohdintoja ja kokemuksia. Keskusteluista on pyritty nostamaan keskeisimmät asiat, mitä ryhmissä oli ilmennyt. Erillisiä kommentteja ei ole sellaisenaan huomioitu, vaan asioista on pyritty tiivistämään keskeisimmät, yhteiset asiat.

Oulun yliopisto

Oululaiset TieVieläiset olivat lähes kaikki olleet megakonferenssia ennenkin videoneuvottelutilanteessa. Omaa opetusta videoneuvotteluteitse noin 30:sta oululaisesta oli pitänyt seitsemän. Yleisesti ajateltiin, että tiloja ja laitteita videoneuvottelun järjestämiseen on hyvin. Myös tukea ja koulutusta on tarjolla. Omia taitoja ei vielä kuitenkaan välttämättä nähty hyvinä, vaan erilaisista pedagogisista ratkaisuista ja teknisistä mahdollisuuksista haluttiin lisää tietoa.

Kokemukset videoneuvottelutilanteista olivat monenlaisia. Pohdinnoissa mainittiin usein tekniikan riittämättömyys: videoneuvotteluyhteyttä oli jouduttu usein rakentamaan ennen neuvottelua pitkän aikaa, äänen kuuluvuus oli ollut monesti ongelma ja kustannuksia pidettiin vielä korkeina. Videoneuvotteluna pidetyn opetuksen opiskelijapalautteessa oli mainittu myös vuorovaikutuksen puute ongelmana.

Videoneuvottelun mahdollisuuksina nähtiin ennen kaikkea vierailevien luennoitsijoiden tuonti mukaan opetukseen ilman matkustuskuluja. Vierailevia luennoitsijoita oli paljon opetuksessa käytettykin. Mahdollisuuksina mainittiin myös yhteistyö eri yliopistojen välillä sekä kansainväliset yhteydet niin projekti- kuin opetustoiminnassakin. Vieraiden kielten opetukseen lisäväriä saattaisi tuoda aito kielenpuhuja videoneuvottelun välityksellä. Sairaalassa on pidetty menestyksekkäästi ongelmatapausneuvotteluja videoneuvotteluna eri sairaalojen välillä, jolloin alueellinen vuorovaikutus on selvästi lisääntynyt. Pohdinnoissa kuitenkin huomautettiin, että tekniikkaa ei opetukseen pidä tuoda pelkästään tekniikan vuoksi, vaan sillä pitää olla oikea perusteltu tarkoitus opetuksen laadun parantamisessa. Videoneuvottelun käytön ajateltiin lisääntyvän erityisesti avoimen yliopisto-opetuksessa.

Teknillinen korkeakoulu

Ensimmäisestä kommenttipuheenvuorosta (Kari Tuononen, HY) ryhmässä kiinnitettiin huomiota VHS:n korostamiseen. Ryhmä keskusteli ja pohti tarkoittaako tämä korostaminen sitä, ettei esimerkiksi DVD:tä ole mahdollista käyttää videoneuvottelun ohella. Täytyykö siis materiaali olla nimenomaan VHS-formaatissa. Ryhmä pohti, onko syynä mahdolliset resoluutio-ongelmat vai johtuuko tämä mahdollisesti eri laitteistojen yhteensovittamisen ongelmasta.

Kommenttipuheenvuoron osalta keskusteltiin myös kysymysten asettelusta. Tässä tapauksessa huomio kiinnittyi ainakin ryhmän päähämme hieman heikohkosti kuuluneeseen kysymyksen esittämiseen. Pohdittiin sitä, kuinka paljon opettajan kysymyksen toistaminen helpottaa keskustelun seurausta jatkossa. Tässä tilanteessa, kun keskustelijat jatkoivat kommentointiaan tyyliin "sen avulla" ja "siihen on mahdollista" jne. tuomatta esiin kyseistä keskustelun kohdetta kiinnostus keskusteluun katoaa, jos vastaanottaja ei ole mukana keskustelun teemassa.

Matti Ruipon (PIRAMK) esimerkkejä pidettiin hyvinä ja onnistuneina. Konkreettisen toteutuksen esittäminen koettiin pelkän luennoinnin sijaan mielekkäänä toteutustapana. Itse teema, musiikki, sai pohtimaan mahdollisia aineita, joissa toteutusmuoto on mahdollinen. Ryhmämme mukaan esimerkiksi kielten voisi olettaa olevan yksi tällainen muoto, jossa videolla on mahdollista laajentaa vastaanottavaa joukkoa.

Ryhmässä pohdittiin myös, miten pedagogiikkaa tulisi miettiä tällaisessa monimuotokurssissa. Opetuksessa tulisi pohtia, mitä lisäarvoa ja miten erilaiset mediat tuovat. Myös vuorovaikutuksen roolia, keskustelua ja ennen kaikkea aktivointia tulisi suunnitella osaksi verkkovälitteistä opetusta.

TKK:lla ei videoneuvottelulaitteistoa ole käytetty opetuksessa eivätkä osallistujat olleet edes tietoisia laitteistoin olemassaolosta. Yksi osallistuja oli omassa opetusharjoittelussaan (kielet) suorittanut videoluentoa osana koulutustaan ja päässyt näkemään opetuspuolta. Laitteiston hankaluutena oli tuolloin ollut kömpelyys ja vanhanaikaisuus, jolloin erilaisten havainnointimateriaalien käyttö osana opetusta ei ollut mahdollista

Kielien kohdalla pohdittiin videoluentoa mahdollisuutena myös harvinaisten kielten opiskelussa silloin, kun pienet ryhmäkoot eivät anna mahdollisuutta palkata omaa opettajaa. Näin ollen myös haja-asutusalueiden kouluissa olisi mahdollista lisätä opetustarjontaa etäopetuksen muodossa. Ryhmässä pohdittiin myös erilaisten oppiaineiden mahdollisuuksia taipua videovälitteiseen opetusmuotoon. Esimerkiksi laskuharjoituksia sisältävissä kursseissa mahdollisuudet demoamiseen ovat välttämättömät ja myös opiskelijoiden osallistumisen on edellytyksenä. Tästä johtuen videon käyttö ei välttämättä palvelisi kurssin tarkoitusta.

Yleisesti ryhmässä oltiin sitä mieltä, että videota ei tulisi pitää ainoana vaihtoehtona koko kurssin toteutusmuotona. Pelkän videon seuraaminen ilman omaa aktiivista osallistumista tai mahdollisuutta kommentointiin rasittaa luento-opetuksen seuraamista huomattavasti enemmän. Jotakin aktivoivaa osuutta videoluentoon toivottiin.

Päivän kokonaisuuteen osallistujat olivat tyytyväisiä ja pitivät kokemusta positiivisena ja mielenkiintoisena.

Turun alueen osallistujien vastauksia

Turun alueella osallistujilla oli eriäviä kokemuksia videoneuvotteluista. Muutama osallistuja ei ollut aikaisemmin osallistunut vastaavanlaiseen tilaisuuteen, muutama oli osallistunut videoneuvottelua käsitteleville kursseille ja muutamat olivat olleet ainaisemmin mukana itse neuvotteluissa, osa nykyisessä toimenkuvassaan, osa aikaisemmissa työtehtävissään. Taitoja olivat miltei kaikki kiinnostuneet hankkimaan, ainakin jossain määrin. Kokemuksia megakonferenssista pidettiin jossakin määrin väsyttävinä, mutta myös hyvänä lisänä tavalliseen puhelinneuvotteluun verrattuna. Videon avulla voi paremmin seurata vastapuolen reaktioita ja toisten osallistujien näkeminen koettiin mielekkäänä. Videoneuvottelun arvoa korostettiin erityisesti vierailijaluennoitsijoiden ja muiden, toisilta paikkakunnilta tulevien luentojen muodossa.

Mahdollisuuksia videoneuvottelun käyttöön vastaajat pitivät edellisen kysymyksen tapaan moninaisina. Osa vastaajista ei tuntunut tietävän, onko yliopistolla edes olemassa käytettäviä laitteita. Myös omia taitojaan vastaajat pitivät riittämättöminä, erityisesti tekniikan osalta. Tähän vastaajat kaipaisivat mielellään jotakin koulutusta. Videoneuvottelun käyttöä oli kuitenkin mietitty osaksi opetusta.

Videoneuvottelun mahdollisuuksia opetuksen kehittämiseen todettiin olevan. Muun muassa vierailijaluennoitsijoiden, kansainvälisten projektipalaverien, tutkijakoulujen kurssien ja vastaavien osalta vastaajat pitivät videoneuvottelua hyvänä vaihtoehtona. Osa vastaajista näki asian kuitenkin omien kurssiensa kohdalla niin, etteivät käytäntöpainotteiset ja kontaktiopetusta painottavat kurssit sovi video-opetukseen. Teknisiä valmiuksia osallistujat pitivät edellytyksenä toiminnalle ja myös vuorovaikutteisuutta tulisi neuvottelutilanteessa käyttää hyväksi. Videoneuvottelun nähtiin tuovan ratkaisun muun muassa tilanteessa, jossa muut vaihtoehdot ovat syystä tai toisesta poissuljettavia. Eräs osallistuja tiedusteli, onko hakkereiden osalta verkkokursseilla realistista vaaraa.

Tampereen alueen osallistujien (TTY:n ja TaY:n väkeä) vastauksia

Videoneuvottelutekniikan käytöstä omassa korkeakoulussa tiedettiin jonkun verran tekniikkaa olevan käytössä molemmissa yliopistoissa. Lähes kaikki osallistujat olivat megakonferenssissa ensimmäistä kertaa itse osallisena tilaisuudessa jossa videoneuvottelua käytettiin. Osallistujilla oli sellainen mielikuva, että videoneuvotteluun liittyy paljon mahdollisuuksia, mutta osallistujat olivat kuulleet, että usein tekniikka kuitenkin vielä tökkii (tosin tunnustettiin, että tämä perustuu enemmän huhupuheisiin kuin tietoon viimeaikaisista kokemuksista).

Oman yliopiston mahdollisuuksia videoneuvottelun käyttöön ja omiin taitoihin liittyen tiedettiin, että mahdollisuuksia käyttöön on olemassa ja että välineitä ja tukea on tarjolla, mutta ei sen tarkempaa (tilaisuudessa tutustustuttiin TTY:n laitteisiin). Kukaan osallistujista ei itse ollut käyttänyt videoneuvottelua opetuksessa. Osallistujat kokivat, että videoneuvottelun käyttö voisi tarkoittaa erittäin radikaalia oman opetuksen uudistamista. Haasteena siis paitsi tekniikka myös pedagogiikka. Osallistujien keskuudessa pidettiin tärkeänä, että teknistä tukea on saatavilla ja toisaalta, että tieto hyvistä käytänteistä kulkisi opetusta antavien tahojen ja tukihenkilöiden välillä ja kesken (esim. tilojen valaistuksesta ja teknisistä yms. järjestelyistä).

Oman opetuksen kohdalla videoneuvottelua pidettiin mielenkiintoisena näkökulmana. Tekniikan nähtiin antavan mahdollisuuden esim. eri paikkakunnilla olevien ryhmien ohjaamiseen joustavammin nykyisen matkustamisen sijaan. Videoneuvotteluvälineiden nähtiin antavan mahdollisuuden myös opettaja- ja asiantuntijavaihtoon ja yliopistojen väliseen tieteenalakohtaiseen yhteistyöhön myös kansainvälisesti, Ryhmä mietti videoneuvottelun lisäarvoa ja sitä, huonontaako se opetuksen tasoa. Toisaalta ryhmässä palattiin siihen, että joskus se voi olla vaihtoehto sille, ettei olisi mitään opetusta. Ja joskus se voi mahdollistaa muuten kalliiden huippuasiantuntijoiden kuulemisen laajemmalle joukolle yms.

Helsingin alueen (HKKK, TaiK, Hanken, SibA, HY) osallistujien vastauksia

Helsingin kauppakorkeakoulussa videoneuvottelun käytöstä oli jonkin verran kokemuksia, puolesta ja vastaan. Yleensä ongelmat koettiin liittyvän tekniikkaan, joskus luennot koettiin videovälitteisesti hankaliksi seurata ja ei-tarkoituksenmukaisesti suunnitelluiksi. Tekniikan kanssa oli joskus ollut ongelmia siten, ettei kuva ollut näkynyt vaikka ääni kuului, mutta ongelmat oli pystytty hoitamaan joustamalla tilanteen mukaan. Helsingin yliopistolla (lääketieteellinen tdk.) on ollut käytössä lähinnä satelliitti tv-yhteys, jossa ollut mukana sähköpostikommentointi, videonauha on ollut saatavissa jälkikäteen. Tiedekunnassa on ollut mm. väitöstilaisuuksia ulkomaille videovälitteisesti (vastaväittäjä Suomessa, väittelijä Englannissa). Mahdollisuuksia olisi kyllä, mutta oma laitos on vasta hankkimassa laitteistoa. Taideteollisessa korkeakoulussa videoneuvottelua oli jonkin verran hyödynnetty. Luennon seuraamista osallistuja piti aika uuvuttavana, jolloin näki tarpeelliseksi todella miettiä, milloin videoneuvottelun käyttö on tarpeen. Videoneuvottelu nähtiin kuitenkin hyvänä ulkomaisten yhteyksien ylläpitämisessä taidealalla, vaikkakin usein pedagogisesti raskaana menetelmänä. Myös TaiKissa videoneuvottelua oli käytetty väitöstilaisuuksissa. Hankenissa oli kokemuksia videotyyppisestä neuvottelusta verkostoissa, joissa kommentointi on hoidettu chatilla. Tämän oli todettu toimineen hyvin. Sibelius akatemiassa videoneuvottelua oli käytetty ainakin jonkin verran yhteistyöneuvotteluissa Kuopion yksikön henkilöstön kanssa. Myös tämän oli todettu toimineen ihan hyvin.

Yleisesti osallistujien mukaa olisi hyvä, jos kaikki videoneuvottelun kommentoijat ja kysymysten esittäjät saisi aina nopeasti kuvaan mukaan, jos osallistujia on paljon (zoomaus ko. henkilöön). Videoneuvottelutilanteiden ei todettu aina olevan kovin luontevia ja tekniikan todettiin aiheuttavan usein ongelmia, joita perinteisempien menetelmien kohdalla ole. Videoneuvottelutilanteissa tarvitaan aina teknisten tukihenkilöiden resursseja, koska useimmat opettajat eivät pysty järjestämään videoneuvottelutilanteita yksin.
Kaikissa em. korkeakouluissa todettiin olevan mahdollisuus käyttää videoneuvottelulaitteistoja ja kaikki osallistujat myös tiesivät, miten laitteiston saa omassa yksikössä käyttöön tarvittaessa ja kehen ottaa yhteyttä videoneuvottelua suunniteltaessa (tekninen tuki).

Kehittämismahdollisuuksina nähtiin entistä laajemman yhteistyön käyttö eri toimijoiden välillä:

benchmarkkaus ja suunnittelukokoukset
kansalliset luennot tieteenalaverkostoissa
etäpienryhmien hyödyntäminen
etyöhaastattelut
väitöstilaisuudet
vaihtoehtona puhelinneuvotteluille ja matkustamiselle

Myös jo keskusteluissa esiin nousseet ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö, yritysvierailijat sekä esim. leikkaussalidemot, todellisten tilanteiden esittäminen reaaliaikaisena (mahdollisuus kommentointiin, kysymyksiin jne.) koettiin mahdollisina kehittämiskohteina.