Arvionnin perusmuodot

Opetuksen kehittämisyksikkö,
Oulun yliopisto

Arvioinnin perusmuotodot ovat sisältyvä arviointi, osallistuva arviointi ja tarkkaileva arviointi. Huomioitavaa on, että arvioinnissa muodot voivat esiintyä yksin tai yhdistelminä.

Sisältyvä arviointi - nimensä mukaisesti - sisältyy kaikkeen toimintaan. Tämä on itsearviointia kuvaava käsite. Arvioija ja arvioitava toimija ovat yksi ja sama henkilö.

Esimerkiksi taiteilija arvioi kokoajan omaa toimintaansa ja kehittää sitä oman itsearviointinsa perusteella.

Osallistuva arviointi on kahden tai useamman henkilön yhteistyössä suorittamaa arviointia. Tämä on työelämän yleisimmin käytetty arviointimuoto. Toimijoilla on yhteinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi kaikki ovat sitoutuneet. Arvioinnin kohde on yhteistyön prosessi tai toiminta. Yleisesti voidaan sanoa, että osallistuva arviointi on välttämätön osa kaikkea yhteistoimintaa.

Yhteistyökumppanit ovat yhteisesti sovitut toiminnan seurannan, kehittämisen ja arvioinnin välineet.

Esimerkkinä käy jalkapallo-joukkue, joka pyrkii ylemmälle sarjatasolle. Joukkue toimii yhdessä, käy jatkuvia neuvotteluja pelistrategiasta ja tarkastelee omaa toimintaansa joukkueena (myös sisältyvä arviointi toteutuu yksilötasolla!). Ongelmat ja toiminnan tavoitteet ovat yhteisiä (otteluvoitto, nouseminen ylempään sarjaan).

Tarkkaileva arviointi on kenties silmiinpistävin piirre oppilaitosten tenttikäytännöissä. Varsinkin tenttitilanteessa korostuu toiminnan ulkoapäin seuraavaa, observoiva arviointi. Tarkkailija ei ole osa toimintaa, eikä varsinainen toimija. Usein arviointi on kriittistä ja kyseenalaistavaa.

Esimerkkinä tarkkailevasta arviosta sopii matematiikan tentti. Tentaattori antaa tehtävät opiskelijan ratkaistavaksi. Tentti suoritetaan tilassa, jonne saapuminen ja poistuminen on rajoitettua. Tentin aikana tarkkaillaan suoritusta ja toiminnan suoritusta arvioidaan jälkeenpäin. Arvioitsija on itse alan asiantuntija.

Kolmen edellä mainitun perusmuodon yhdistelmää voitaisiin kutsua arviointiratkaisuksi. Tässä arviointi muotoutuu jatkuvasti ajan, paikan ja toiminnan mukaan erilaiseksi kokonaisuudeksi. Se ei siis säily samanlaisena, vakioisena.