|
Asko Karjalainen
Oulun yliopisto
opetuksen kehittämisyksikkö
Portfolion käyttö tenttimenetelmänä
alkoi Kanadasta ja Pohjoisamerikasta 1980-luvulla. Suomessa
portfolion käyttö eri oppilaitoksissa aina lastentarhasta
yliopistoihin on voimakkaasti lisääntynyt 1990-luvun
edetessä. Portfolio onkin hyödyllinen ja lupaava
oppimisen arvioinnin väline. Se rakentuu itsearvioinnille,
mutta monipuolisimmillaan siihen yhdistyy lisäksi vertaisarvioinnin
ja asiantuntija-arvioinnin parhaita piirteitä. Sillä
pyritään myös voittamaan perinteisen kuulustelukäytännön
keinotekoistumista, "reaalielämästä
irrallistumista". Arviointiteoreettista perustaa portfoliolle
voi hakea mm. autenttisen arvioinnin, suoran arvioinnin,
jatkuvan arvioinnin ja sopimusarvioinnin käsitejärjestelmistä.
Portfoliotentti on yksinkertaisimmillaan sitä, että
opiskelija tuo itse valitsemiaan osaamisnäytteitä
opettajan arvioitavaksi. Mitään muuta koetta tai
kuulustelua ei järjestetä. Portfolio voidaan tehdä
tietyn kurssin suoritukseksi. Se voi kattaa myös useampia
opintojaksoja tai laajimmillaan: koko tutkinnon. Portfoliolla
voi olla arvioinnissa myös sivurooli. Tällöin
sitä käytetään täydentävänä
menetelmänä ja sen lisäksi järjestetään
perinteisiä tai eri tavoin muunneltuja kokeita ja tenttejä.
Kaikissa kuvatuissa tapauksissa oppija tulee perehdyttää
portfoliotyöhön ja portfolion käyttö
tulee perustella huolellisesti. Tämä johtuu siitä,
että portfolio on tosiasiassa perinteisestä arviointiajattelusta
ja -käytännöstä voimakkaasti poikkeava
työväline. Oppijan tulee oivaltaa, että portfoliotyötä
ei tehdä siksi että opettaja tai oppilaitos sitä
edellyttää vaan siitä syystä että
hän itse voisi ottaa oppimisen ohjat omiin käsiinsä.
Tämä oivallus ei synny itsestään. Se
ei ole helppo asia myöskään opettajalle.
Portfolioarviointiin perehdyttämisen lähtökohta
on perusportfolio / näyteportfolio- erottelun selventäminen.
Perusportfolio tarkoittaa oppijan itse oman oppimisensa
tueksi rakentamaa kehittämis- ja seurantajärjestelmää.
Siihen sisältyy sellaista oppimista auttavaa toimintaa,
jonka oppija todella kokee hyödylliseksi. Tähän
tulee kuitenkin antaa ohjeita. Oppija voi pitää
oppimispäiväkirjaa, tehdä kurssia tukevan
"tutkimusohjelman", lisätehtäväkokoelman
jne...oppiaineesta riippuen. Perusportfoliotyöta varten
opettaja voi järjestää erilaisia tukitoimintoja,
joiden käyttö kuitenkin on vapaaehtoista: tehtävien
tarkistamista, tutorointia, kirjallisuutta ja muita asiantuntija-
ja tietopalveluja. Oppijoilta voi edellyttää kirjallisen
suunnitelman tekemistä perusportfoliotyölleen.
Perusportfoliotyötä ei kuitenkaan muutoin valvota
tai kontrolloida, sitä ainoastaan tuetaan. Näyteportfoliolle
sensijaan laaditaan yhdessä oppijoiden kanssa sekä
sisältö- , rakenne- että ajoitussuunnitelma.
Oppijoiden tulee tiettyinä ajankohtina osoittaa osaamistaan
sovituista aihepiireistä itse valmistamiensa näytteiden
avulla. Aikatauluttamista voi verrata projektisuunnitelman
tekemiseen. Ajankohdat voivat olla kaikille yhteiset, mutta
jokaiselle tai jollekulle oppijalle voi laatia myös
yksilöllisen näyteaikataulun. Näyteportfolio
koostuu näistä dokumenteista ja se on luonteeltaan
julkinen. Välillä tapahtuvia katselmuksia ei välttämättä
tarvitse järjestää. Niiden hyöty kuitenkin
on siinä, että sekä opettaja että opiskelija
saavat palautetta työskentelyprosessista. Kurssin päätyttyä
oppijalle tulee antaa aikaa näyteportfolion viimeistelyyn
julkistettavaan kuntoon. Oman osaamisen julkistamisideaa
tukee, jos oppijaryhmä, luokka, projektiryhmä,
mahdollisesti laajempikin yleisö pääsee arvioimaan
oppijoiden työtä.
|
Osaamisnäytteet arvioidaan sanallisesti ja lopputulos
mahdollisesti myös arvostellaan numeerisesti. Arviointi
ja arvostelu edellyttää, että oppijoiden
tuotoksille on edeltäkäsin tehty julkinen kriteeristö
tai laatuluokitus. Arviointisuunnitelman tai -sopimuksen
laatiminen yhdessä oppijoiden kanssa kuuluu portfoliotentin
perusideaan oleellisesti. Arviointisopimus pitää
sisällään aikataulun ja kriteeristön
lisäksi myös arvioijien määrittelyn:
arviointiin voi sisältyä opettajan lisäksi
esimerkiksi työn tekijän itsearvio sekä oppijakollegojen
lausunnot.
Perinteisesti tentti ja arviointi on tapahtunut opetuksen
ja opiskelun päätteeksi. Portfolioarviointi käynnistyy
heti kurssin alussa ja yhdistyy sekä opettajan että
oppijan työskentelyyn yhdeksi jatkuvan vuorovaikutuksen
tekijäksi. Perinteinen kurssin lopussa suoritettu testaaminen
on oppijalle merkinnyt tietyn oppisisällön omaksumisen
päätepistettä, poissuorittamista. Tutkimuksissa
on havaittu, että tällainen kurssin päätyttyä
suoritettu tentti, varsinkin jos se on muistinvarainen,
voi jopa edesauttaa kurssisisällön unohtamista.
Vastaus tenttipaperissa on periaatteessa hyvin tärkeä
oppijan tuotos, mutta sitä ei yleensä sellaiseksi
mielletä. Tenttiin liittyvät tunne-elämykset
ovat sitä vastoin hyvin usein negatiivisesti värittyneitä.
Tentti koetaan uhkaavana jopa pelottavana tilanteena, jollaisessa
ei "vapaaehtoisesti" haluttaisi työskennellä.
Uhkaa kasvattaa tentin olemassaoloon ja lähestymiseen
sisältyvä ainutkertaisuuden ja myös sattumanvaraisuuden
tuntemus. Tentti tapahtuu ja on ohi "hetkessä"
kuin urheilusuoritus - epäonnistuminen on mahdollista
valmentautumisesta huolimatta.
Portfoliotyö sen sijaan on oppijan itseilmaisun väline
ajassa. Siihen voi sisältyä myös kritiikkiä
jopa kapinaa. Näyteportfolio on oppilaalle ja opiskelijalle
arvokas tuotos, näytteille asetettava työ. Pienelle
lapselle on luonteenomaista tulla näyttämään
valmistamaansa teosta iloisena ja onnellisena, kehuja odottaen.
Tämän tuntemuksen säilyttäminen tai
palauttaminen on mainio tavoite portfolioarvioinnissa.
TEHTÄVIÄ:
1. Miten oppija osaa ottaa vastuuta toiminnastaan? Kuinka
vastuun oppimista voi tukea?
2. Kuinka opettaja voi tietää, että osaamisnäytteet
ovat oppijan itsensä tekemiä? Onko tämä
ylipäänsäkään oleellinen kysymys?
3. Millainen on hyvän näyteportfolion / osaamisnäytteen
rakenne?
4. Kuinka osaamisnäytteet voi luotettavasti ja oikeudenmukaisesti
arvioida?
5. Perinteistä arviointia kokeineen ja tentteineen
on kritisoitu luonnollisesta toiminnasta ja osaamisesta
vieraantuneeksi ja "paperinmakuiseksi". Voiko
sama kritiikki koskea myös portfolioarviointia?
6. Jokaisella arviointitavalla on haluttuja vaikutuksia
ja oheisvaikutuksia. Mitä oheisvaikutuksia tai piileviä
seurauksia portfoliomenetelmään voi sisältyä?
7. Mitä seuraisi, jos omassa oppilaitoksessasi kaikki
tentit poistettaisiin ja tilalle tulisi portfolioarviointi?
|
