1.
Luentopäiväkirja kommentoi luentoja. Sen laatimisen
tarkoituksena on harjoittaa kriittistä ja huolellista
ajattelua. Hyvä kommentti
i) eksplikoi jonkin sisällöllisen teeman (ei
ole syytä laajasti toistaa luennolla sanottua, lyhyt
viittaus asiasisältöön riittää),
ii) problematisoi esille otetun väitteen ja siihen
sisältyvän käsitteen merkitystä tai
sisältöä eli asettaa ongelman ja
iii) argumentoi: esittää näkökohdan
tai pari, jotka perustelevat problematisointia tai jotakin
sen mahdollista ratkaisua.
2. Luentopäiväkirja laaditaan luennon
sisältörakennetta seuraten ja kommenttien tulee
liittyä luennon sisällön kannalta mielekkäisiin
seikkoihin. Kommentit otsikoidaan luentosarjan väliotsikoiden
mukaisesti, ei luentojen päivämäärillä.
Kommentit voivat liittyä kunkin otsikon ilmaisemaan
kokonaisuuteen tai tuon kokonaisuuden yhteydessä käsiteltyyn
yksittäiseen seikkaan, esim. johonkin luennolla esitettyyn
teesiin tai käytettyyn teoreettiseen käsitteeseen
; kommenttina voidaan ottaa esiin myös jokin näkökohta,
joka ei luennolla tullut esiin, mutta olisi ollut aihetta
huomioida. On syytä keskittyä mieluummin olennaisiin
sisältöihin kuin pikkuseikkoihin.
3. Kommentti voi olla kriittinen tai täydentävä
; se voi sisältää omia tai muista lähteistä
peräisin olevia ajatuksia, myös sellaisista, joihin
luennoilla ei viitattu ; esim. lehtileikkeet ja muu joukkotiedotusvälineistä
peräisin oleva aineisto, kaunokirjallisuus, sarjakuvat
ja muu kuvallinen aineisto soveltuu kommenttimateriaaliksi.
4. Henkilökohtaiset ja persoonalliset näkökulmat
ovat paikallaan ja tunteenilmaisut sallittuja. On kuitenkin
syytä välttää "uskon kuitenkin"
ja "minusta tuntuu" -alkuisten väitelauseiden
runsasta viljelyä. Tämä ei tarkoita, että
järki olisi sinänsä esim. tunteita tai moraalia
arvokkaampaa, vaan tarkoitus on korostaa perustelujen tärkeyttä
tieteellisen ajattelutavan opiskelussa, joka kai on yliopisto-opintojen
varsinainen tarkoitus.
5. Luennoitsijan kanssa voi vapaasti olla eri mieltä.
Erityisesti sellaisissa tapauksissa oman näkökannan
huolellinen perustelu olisi tärkeätä, jotta
luennoitsija voisi todeta erehtyneensä ja korjata käsityksiään.
Tällaiset näkökannat voitaisiin myös
ottaa esiin päiväkirjojen palautetilaisuuden yhteydessä.
|
6. Hyvän luentopäiväkirjan teko on
vaikeata. Ei siis pidä masentua, jos joka asiasta ei
irtoa tiukkoja kommentteja. Päiväkirjan tekoa
helpottanee, jos sitä laatii jatkuvasti luentosarjan
edetessä, eikä vasta sen päätyttyä.
Jos luennot eivät kiinnosta, ne kannattanee korvata
esim. kirjallisuutta tenttimällä. Luennoista keskusteleminen
voinee antaa virikkeitä päiväkirjan laatimiselle.
Tästä syystä sen voi laatia myös kaksi
opiskelijaa yhdessä, ei kuitenkaan useampi. Tällöin
tarkoitus tietysti on, että se todella laaditaan yhdessä,
ei esim. vuorotteluperiaatteella ainakin jos pyritään
oppimaan jotakin eikä vain keräilemään
opintoviikkoja.
7. Luentopäiväkirja hylätään,
jos 1) siitä tyystin puuttuu olennaisia osia, 2) sen
laatija ei selvästikään ole perillä
siitä, mistä luennoilla varsinaisesti oli kysymys
(jos ei ymmärrä, ei ole mitään syytä
pelätä esittää kysymuksiä tai vastaväitteitä
tai muita kommentteja. Luennoilla sellainen aktiivisuus
ilahduttaa luennoitsija-parkaa, jonka on toisinaan pelkistä
kasvojenilmeistä vaikea päätellä meneekö
monologi perille) tai 3) se sisältää lähinnä
vain huulenheittoa ja/tai henkilökohtaisten turhaumien
purkamista ; tämä ei tarkoita, että värikkäät
ilmaisut olisivat jotenkin epätoivottavia.
8. Hyväksytyt luentopäiväkirjat arvostellaan
tavanomaisen kolmiportaisen asteikon mukaan (et, ht, tt).
Erinomaisen arvosanan saa päiväkirja, joka kommentoi
luentojen olennaisia teemoja huolellisesti ja argumentoiden
; myös omaperäisen ja itsenäisen ajattelukyvyn
osoitukset ovat plussaa.Tyydyttävän arvosanan
saa, jos osoittaa ymmärtäneensä olennaisimman
siitä, mistä luennoilla oli puhe, mutta ei uskaltaudu
lainkaan kommentoimaan, tai jos päiväkirjasta
käy ilmi, ettei sen laatija ole kovin usein viitsinyt
itse käydä luennoilla tai jos asiasisältöä
koskevissa viittauksissa on selviä virheitä ja
omat kommentit eivät liity varsinaiseen asiaan. Muissa
tapauksissa saa hyvän arvosanan. Arvostelun lähtökohtana
on pyrkimys olla oikeudenmukainen niitä kohtaan, jotka
paneutuvat asiaan.
9. Päiväkirjat jätetään
puhtaaksikirjoitettuna arvioitavaksi noin viikon kuluessa
luentosarjan päättymisestä. Niiden minimipituus
on noin 6-10 konekirjoitusliuskaa; se on myös suositeltava
pituus.
Lähde:
Teksti on suora lainaus kirjasta Vaihtoehtoisia tenttikäytäntöjä
Ohjeita ja ideoita yliopistotenttien kehittämiseen, Asko Karjalainen
ja Tiina Kemppainen. Korkeakoulupedagogiikan perusmateriaali.
|
|