Esimerkki

Lapin korkeakoulun Sosiaalityön koulutusohjelman ohjeita luentopäiväkirjan laatimista varten.

1. Luentopäiväkirja kommentoi luentoja. Sen laatimisen tarkoituksena on harjoittaa kriittistä ja huolellista ajattelua. Hyvä kommentti

i) eksplikoi jonkin sisällöllisen teeman (ei ole syytä laajasti toistaa luennolla sanottua, lyhyt viittaus asiasisältöön riittää),

ii) problematisoi esille otetun väitteen ja siihen sisältyvän käsitteen merkitystä tai sisältöä eli asettaa ongelman ja

iii) argumentoi: esittää näkökohdan tai pari, jotka perustelevat problematisointia tai jotakin sen mahdollista ratkaisua.

2. Luentopäiväkirja laaditaan luennon sisältörakennetta seuraten ja kommenttien tulee liittyä luennon sisällön kannalta mielekkäisiin seikkoihin. Kommentit otsikoidaan luentosarjan väliotsikoiden mukaisesti, ei luentojen päivämäärillä. Kommentit voivat liittyä kunkin otsikon ilmaisemaan kokonaisuuteen tai tuon kokonaisuuden yhteydessä käsiteltyyn yksittäiseen seikkaan, esim. johonkin luennolla esitettyyn teesiin tai käytettyyn teoreettiseen käsitteeseen ; kommenttina voidaan ottaa esiin myös jokin näkökohta, joka ei luennolla tullut esiin, mutta olisi ollut aihetta huomioida. On syytä keskittyä mieluummin olennaisiin sisältöihin kuin pikkuseikkoihin.

3. Kommentti voi olla kriittinen tai täydentävä ; se voi sisältää omia tai muista lähteistä peräisin olevia ajatuksia, myös sellaisista, joihin luennoilla ei viitattu ; esim. lehtileikkeet ja muu joukkotiedotusvälineistä peräisin oleva aineisto, kaunokirjallisuus, sarjakuvat ja muu kuvallinen aineisto soveltuu kommenttimateriaaliksi.

4. Henkilökohtaiset ja persoonalliset näkökulmat ovat paikallaan ja tunteenilmaisut sallittuja. On kuitenkin syytä välttää "uskon kuitenkin" ja "minusta tuntuu" -alkuisten väitelauseiden runsasta viljelyä. Tämä ei tarkoita, että järki olisi sinänsä esim. tunteita tai moraalia arvokkaampaa, vaan tarkoitus on korostaa perustelujen tärkeyttä tieteellisen ajattelutavan opiskelussa, joka kai on yliopisto-opintojen varsinainen tarkoitus.

5. Luennoitsijan kanssa voi vapaasti olla eri mieltä. Erityisesti sellaisissa tapauksissa oman näkökannan huolellinen perustelu olisi tärkeätä, jotta luennoitsija voisi todeta erehtyneensä ja korjata käsityksiään. Tällaiset näkökannat voitaisiin myös ottaa esiin päiväkirjojen palautetilaisuuden yhteydessä.

6. Hyvän luentopäiväkirjan teko on vaikeata. Ei siis pidä masentua, jos joka asiasta ei irtoa tiukkoja kommentteja. Päiväkirjan tekoa helpottanee, jos sitä laatii jatkuvasti luentosarjan edetessä, eikä vasta sen päätyttyä. Jos luennot eivät kiinnosta, ne kannattanee korvata esim. kirjallisuutta tenttimällä. Luennoista keskusteleminen voinee antaa virikkeitä päiväkirjan laatimiselle. Tästä syystä sen voi laatia myös kaksi opiskelijaa yhdessä, ei kuitenkaan useampi. Tällöin tarkoitus tietysti on, että se todella laaditaan yhdessä, ei esim. vuorotteluperiaatteella — ainakin jos pyritään oppimaan jotakin eikä vain keräilemään opintoviikkoja.

7. Luentopäiväkirja hylätään, jos 1) siitä tyystin puuttuu olennaisia osia, 2) sen laatija ei selvästikään ole perillä siitä, mistä luennoilla varsinaisesti oli kysymys (jos ei ymmärrä, ei ole mitään syytä pelätä esittää kysymuksiä tai vastaväitteitä tai muita kommentteja. Luennoilla sellainen aktiivisuus ilahduttaa luennoitsija-parkaa, jonka on toisinaan pelkistä kasvojenilmeistä vaikea päätellä meneekö monologi perille) tai 3) se sisältää lähinnä vain huulenheittoa ja/tai henkilökohtaisten turhaumien purkamista ; tämä ei tarkoita, että värikkäät ilmaisut olisivat jotenkin epätoivottavia.

8. Hyväksytyt luentopäiväkirjat arvostellaan tavanomaisen kolmiportaisen asteikon mukaan (et, ht, tt). Erinomaisen arvosanan saa päiväkirja, joka kommentoi luentojen olennaisia teemoja huolellisesti ja argumentoiden ; myös omaperäisen ja itsenäisen ajattelukyvyn osoitukset ovat plussaa.Tyydyttävän arvosanan saa, jos osoittaa ymmärtäneensä olennaisimman siitä, mistä luennoilla oli puhe, mutta ei uskaltaudu lainkaan kommentoimaan, tai jos päiväkirjasta käy ilmi, ettei sen laatija ole kovin usein viitsinyt itse käydä luennoilla tai jos asiasisältöä koskevissa viittauksissa on selviä virheitä ja omat kommentit eivät liity varsinaiseen asiaan. Muissa tapauksissa saa hyvän arvosanan. Arvostelun lähtökohtana on pyrkimys olla oikeudenmukainen niitä kohtaan, jotka paneutuvat asiaan.

9. Päiväkirjat jätetään puhtaaksikirjoitettuna arvioitavaksi noin viikon kuluessa luentosarjan päättymisestä. Niiden minimipituus on noin 6-10 konekirjoitusliuskaa; se on myös suositeltava pituus.