Tulevaisuusverstaassa korostuu ryhmän luova ja uusia
näkökulmia etsivä toiminta. Se voi kestää
koko opintojakson ajan, tai olla jakson lopussa. Tällöin
sille on varattava runsaasti aikaa. Tulevaisuusverstas soveltuu
laajoihin, pohtimista edellyttäviin opintojaksoihin,
esim. sosiologiaan ja aikuiskasvatukseen (josta se on alunperin
lähtöisinkin). Tulevaisuusverstas on alunperin
tiimityö- sekä suunnittelumenetelmä, jota
voi käyttää myös tenttinä.
Tulevaisuusverstas sopii uuden luomiseen tilanteissa,
joissa varmoja ja valmiita ratkaisuja ei ole.
Vaiheet:
1. Ongelmien kartoitus. Opiskelijat esittävät
oppijakson teemaan liittyviä erilaisia itseään
vaivaavia tai kiinnostavia ongelmia ja tehtäviä.
Ongelmat tiivistetään iskusananomaisesti paperilapuille
ja laitetaan näkyville esim. tarralapuilla liitutaululle.
Tentaattori voi toimia sihteerinä.
Kertyneitä ongelmia pohditaan ja arvioidaan itsenäisesti,
jonka jälkeen niiden tärkeydestä ja kiinnostavuudesta
äänestetään. Kukin opiskelija saa käyttää
esim. neljä ääntä, jotka voi merkitä
joko yhteen tai useampaan seinällä olevaan ongelmaan.
Ongelmat ryhmitellään keskustellen äänimäärät
huomioonottaen sisällöllisesti teemoittain. Valitaan
yksi ongelma-alue jatkokäsittelyyn. (Voidaan myös
jakaantua pienryhmiin, jolloin kukin pienryhmä valitsee
oman ongelma-alueen.)
|
2. Mielikuvitusvaihe. Valittuun ongelmakokonaisuuteen
keksitään ratkaisuja. Toimitaan samoin kuin edellisessä
vaiheessa, mutta näkökulma on utopinen. Aivoriihenomaisesti
pyritään keksimään myös mitä
mahdottomimpia, epärealistisimpia ja mielikuvituksellisimpia
ratkaisuja. Äänestys ja ryhmittely suoritetaan
samoin kuin edellisessä ryhmässä. Kurssin
materiaalia käytetään myös vapaasti
apuna.
3. Realiteettivaihe. Valitaan kiinnostavimmalta vaikuttava
"ongelman-ratkaisuprojekti" toteutettavaksi ja
aletaan pohtia sen toteuttamisen mahdollisuuksia ja esteitä.
Mitä toimenpiteitä se vaatii (esim. tiedonhankkimista)?
Miten ongelmanratkaisu todella käytännössä
projektin
mukaisesti tapahtuisi? Jne.
4. Lopuksi yhteenvedonomaisesti pohditaan yhdessä,
mitä opiskelijat ovat opintojaksosta saaneet ja miten
kokonaisuutta voidaan arvioida. Ryhmäarviointi on suositeltavin.
Lähde:
Teksti on suora lainaus kirjasta Vaihtoehtoisia tenttikäytäntöjä
Ohjeita ja ideoita yliopistotenttien kehittämiseen, Asko Karjalainen
ja Tiina Kemppainen. Korkeakoulupedagogiikan perusmateriaali.
|
|