Mitä essee tarkoittaa?

Nykysuomen sanakirja määrittelee esseen lyhyeksi, tavallisesti yleistajuiseksi esitykseksi, tutkielmaksi joltakin tieteen, taiteen tms. alalta. Oxford English dictionaryn mukaan essee on kohtuullisen mittainen kirjoitelma jostakin erityisestä aiheesta. Alunperin se on ollut "vaikeasti sulatettavan asian" keskeneräinen luonnos. Nykyään se kuitenkin käsitetään tyyliltään joltisenkin viimeistellyksi, laajuudeltaan rajatuksi kirjoitelmaksi.

Esseen voi lyhyesti ja kuvaavasti määritellä pohdiskelevaksi kirjoitelmaksi. Essee perustuu lähdeaineistoon, jota kirjoittaja tarkastelee omalla persoonallisella tyylillään. Olennaista on se, että kirjoitelmassa tulee esille kirjoittajan oma näkemys sekä perehtyneisyys aiheeseen. Nämä näkyvät esseessä siten, että kirjoittaja pystyy irrottautumaan lähdeaineistosta ja tarkastelemaan sitä omakohtaisesti, lopulta tieteellisesti argumentoimaan aihetta. Esseen kirjoittajalla on oltava aiheesta sanottavaa. Essee on näin enemmän kuin referaatti. (Vrt. esseevastaukset traditionaalisessa tentissä: ne ovat valitettavan usein pelkästään muistin varassa kirjoitettuja referaatteja. Niistä puuttuvat esseelle tunnusomaiset piirteet: oma kannanotto aiheeseen sekä tieteellinen argumentointi.)

Esseen kirjoittaminen on varsin vaativaa ja aikaavievää puuhaa. Kirjoittajan on varattava runsaasti aikaa lähdeaineistoon perehtymiseen, aiheensa valintaan ja rajaukseen, sekä aiheen pohdiskeluun. Aiheen tunteminen syvällisesti, omakohtainen näkemys ja persoonallinen ote vaativat asian kypsyttelyä mielessä.
Essee on laajuudeltaan "lyhyehkö", muutamasta liuskasta pariinkymmeneen liuskaan aiheen valinnasta, rajauksesta ja tyylistä riippuen. Kirjoitustyyli on esseessä vapaa. Yleisohjeena voisi pitää sitä, että esseen tulee olla yleistajuinen. Kirjoittajan tulee ottaa huomioon, että mahdolliset lukijat eivät tunne kehyskertomuksia tai taustoja.