Palaute on lahja

Saara Repo-Kaarento

Aina uudelleen meidän on kysyttävät itseltämme:
Kuka sinä olet tässä, tällä kalliolla.
Muut kertovat meille, miltä näytämme.
Keitä olemme, se meidän on tiedettävä itse.

— Lassi Nummi

Kehittyäkseen hyväksi oppimisen ohjaajaksi opettaja tarvitsee työstään ja toiminnastaan runsaasti palautetta. Opetuksen ja oppimisjärjestelyjen kehittäminen ei onnistu pelkästään yksinäisellä puurtamisella, vaan parhaimpiin tuloksiin päästään opettajien ja opiskelijoiden yhteistyöllä. Toiminnan kehittämisessä jatkuvalla monensuuntaisella palautteella sekä yhteisellä arvioinnilla on tärkeä rooli. Kursseja tai seminaareja ei pidä arvioida vasta, kun kurssi on jo ohitse. Loppuarvio auttaa ehkä opettajaa kehittämään kyseistä kurssia jatkossa, mutta se ei palvele enää palautetta antavia opiskelijoita. Kun kurssi on ohi, opiskelijat eivät ole kovin motivoituneita täyttämään lomakkeita.

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa on syksyllä 1998 kokeiltu "puolivälin palautetta". Opiskelijat antoivat palautetta mielellään, koska saattoivat vaikuttaa vielä käynnissä olevan kurssin sisältöihin ja toimintatapoihin. Myös opettajat olivat käytäntöön tyytyväisiä. He saattoivat hienosäätää kurssia sekä tarkentaa vaikeita ja ongelmallisia kohtia. Eräs opettaja kertoi voineensa rentoutua, koska epäilyt työskentelyn mielekkyydestä osoittautuivat palautteen pohjalta turhiksi. Pienessä otoksessa kaikkien kurssien loppuarviot olivat väliarvioita parempia, mikä saattaa olla osoitus väliarvion korjaavasta vaikutuksesta työskentelyyn.

Jos vielä opettaja rohkaistuukin ottamaan opiskelijat mukaan kehittämistyöhön, kollegapalautteen pyytämisen kynnys on isompi. Opettaminen on yksityisasia, ja se ei muille kuulu. Kunhan hoidan työni ja opiskelijat oppivat. Eräs keino palautteen saamisen lisäämiseksi olisi yhdessä opettaminen. Kun työparina tehdään töitä, palaute tulee luontevasti sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa. Kumpikaan ei ole pelkästään arvioinnin kohteena, tarkkailtavana, vaan tasavertaisina työtovereina, jolloin palautekin voidaan helpommin antaa tasa-arvoisesti. Toki kollegan pyytäminen seuraamaan omaa opetusta on myös hyvä keino, jos kollegalla vain on rakentavan palautteen antamisen taito ja halu auttaa työtoveriaan kehittymään.

Rakentavan palautteen ilmapiiri on sellainen, jossa toiselle viestitetään sanoin ja sanattomasti: olet riittävän hyvä sellaisena kuin olet, ja jos haluat, voisit tulla vieläkin paremmaksi. Hyväksyvä, lämmin ja anteeksiantava ilmapiiri on palautteen antamisen ydin. Kun tämä on saavutettu, voi palautteen antaja tarjota omia havaintojaan palautteen saajan avuksi.

Palautteen vastaanottajan, vaikkapa opettajaksi oppijan, on kohdattava itsessään muuttumisen pelko. On myönnettävä itselleen, ettei ole täydellinen. Tätä auttaa, jos palautteen antaja viestittää hyväksyntää ja ymmärrystä. Jos palaute on liian voimakasta ja vaatii suurta muutosta, se voi uhata oppijan minuutta. Oppijalla tulisi säilyä sellainen tunne, että hän on muuttumassa. Jos muutosvaatimus on kovin suuri, oppija voi alkaa ajatella: "Minua ei ole, en ole enää minä".

Joissakin oppilaitoksissa kerätään palautetta, mutta kukaan ei tiedä, mitä niille pitäisi tehdä. Opettajaksi kehittymisen kannalta olisi tärkeää, että opettaja voisi keskustella palautteesta sekä opiskelijaryhmän että jonkun kollegan kanssa. Kun palautetta arvioi kriittisesti, voi selventää itselleen, mitkä ovat niitä asioita, mihin minä opettajana voin vaikuttaa ja missä voisin kehittyä. Myös kollega tai jokin muu tukihenkilö voi auttaa keksimään keinoja kehittymiseen ja toiminnan parantamiseen. Kun arvioinnista tulee julkinen, vaikka vain toisen silmäparin verran enemmän, se kannustaa muutokseen ja saattaa estää ehkä itsepetoksen ja arvioinnin defensiivisen torjunnan. Kaikille meille opettajille on varmasti erittäin tuttu se mielipaha, mikä seuraa siitä, kun saa negatiivista, vaikka rakentavaakin palautetta. Toisen henkilön avulla tähän mielipahaan voi saada suhteellisuutta ja uusia näkökulmia, ja myös tällöin toisen ihmisen hyväksyvä tuki on kullanarvoinen.

Mitä opiskelijoilta voi vaatia kurssilla työskentelyn suhteen, ja miten antaa heille palautetta? Opettaja on opiskelijoille esimerkki palautteen antajasta ja ilmapiirin luojasta. Opiskelijoille voi olla uutta, että opettaja vaatii heiltä aktiivisuutta opintojen ja kurssien kehittämisessä. Vastuun lisääminen voi tuntua uhkalta ja vaativalta, mutta toisaalta sillä on myös suuri motivoiva merkitys. Parhaimmillaan kurssi voi olla yhteinen luova oppimisprosessi.

Kaikessa palautteen antamisessa on muistettava, että oppijan on sitä itse haluttava. Palautteen "tuputtaminen" ei yleensä auta. Hyvä tapa on aloittaa oppijan (oli se sitten opiskelija tai opettaja) itsearvioinnista sekä siitä, mistä hän erityisesti haluaa palautetta. Vasta sen jälkeen palautteen antaja tuo omat havaintonsa oppijan avuksi hyväksyvässä ja lempeässä ilmapiirissä.

Toimivaan ja monisuuntaiseen palautejärjestelmään ei ole oikotietä. Jokaisen yhteisössä mukana olevan on aloitettava itsestään ja jatkuvasti kehitettävä omia palautteenantamistaitojaan. On järjestettävä tilanteita, joissa voi saada henkilökohtaista palautetta, sillä varsinkin negatiivinen palaute on viisainta antaa kahden kesken. Kehua sen sijaan voi vaikka koko luokan tai työyhteisön kuullen. On ymmärrettävä jatkuvan palautteen antamisen ja saamisen tärkeys oppimisen ja kehittymisen kannalta. Tällöin on tärkeää, että opettajat ja opiskelijat ymmärtävät olevansa samassa veneessä, kaikki oppijoita, jotka hyötyvät toistensa avusta.