Vinkkejä palautekeskusteluun

Ulkopuolisen henkilön arvioinnit, itsearviointi ja erilaiset arviointiprosessit voivat tuoda ilmi sellaisia asioita, joiden pohjalta eri projekteja, kursseja tai prosesseja voidaan työstää ja jatkaa mielekkäällä tavalla eteenpäin. Palaute on näin ollen siis dialogia, joka vähitellen sisäistyy yhä enemmän palautteen saajan omaksi sisäiseksi dialogiksi, itsearvioinniksi (Lammela et al., 2000). Arvostelun sijasta palautteen tulisi olla opiskelua ja opettamista inspiroivaa, tukevaa ja ohjaavaa. Palautteen antamisessa ei ole tärkeää vain se, että sitä annetaan. Oppimisen ja kehityksen kannalta on olennaista, että palaute on muotoiltu siten, että se hyödyttää vastaanottajaa. (Lammela et al. 2000.) Palautteen tulisi auttaa opiskelijan tai opettajan tavoitteiden ja odotusten selkiytymistä sekä lisätä itsetuntemusta ja henkistä kasvua (Willman, 2000).

Anna palautetta kysymällä

• Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata yhdellä sanalla.
• Älä siirry liian nopeasti asiasta toiseen. Palautekeskustelu ei ole revolverihaastattelua.
• Käytä aikaa ja tee jatkokysymyksiä. Tarkista tulkintojesi todenperäisyys opiskelijalta.
• ”Kuuntele” sanojen lisäksi ilmeitä ja eleitä.
• Älä ymmärrä ennenkuin opiskelija on ehtinyt sanoa sanaakaan.
• Käytä kieltä, jota opiskelija ymmärtää.
• Tunnustele vaihtoehtoja, älä tarjoa vastauksia tai valmiita ratkaisuja. Älä vastaa opiskelijan puolesta.
• Tarkista riittävän usein kysymyksillä, miten opiskelija on ymmärtänyt antamasi palautteen, sillä asioita ei yleensä voi kertoa niin yksiselitteisesti, etteivätkö ihmiset ymmärtäisi niitä eri tavoin. (Kaukiainen et al., 1995.)