Etusivu »
Yleistä
Artikkelit
Tenttimuotoja
Tapauskuvauksia
Palautetyökaluja
SVY:n tarjoamia palveluja
Laatutyö opetuksen arvioinnissa
Videoleikkeet

Kielten verkkopedagogiikka -kurssi

Taustaa

Kurssi, jonka arviointiratkaisun kuvailen, on nimeltään Web Pedagogy for Languages (Kielten verkkopedagogiikka). Se on Oulun yliopiston englantilaisen filologian opetussuunnitelmassa soveltavan kielentutkimuksen kenttään kuuluva valinnainen kurssi, jonka voi sisällyttää perus-, aine- tai syventäviin opintoihin. Kurssin laajuus on 2-4 ov opiskelijan työskentelypanostuksen mukaisesti. Syksyllä 2001 kurssille osallistui seitsemän henkilöä, joista yksi suoritti kurssin 4 ov:n laajuisena.

Toimintamallinamme oli ns. "yhteisöllinen" verkkokurssi. Se tarkoittaa sitä, että työskentelyn sisällöt ja muodot tarkentuivat kurssin osallistujien yhteisten työprosessien ja neuvottelujen tuloksena. Tarkoituksena oli toteuttaa kurssi pelkästään verkossa, koska sitä tarjottiin myös valtakunnallisen kieliteknologian verkoston opiskelijoille. Koska kaikki osallistujat olivat kuitenkin kampusopiskelijoita, meidän oli mahdollista pitää työn intensiivisessä vaiheessa muutama lähitapaaminen.

Kurssi alkoi yhteisellä aivoriihellä, jossa tutustuttiin (Who's Who -keskustelulista) ja jaettiin kokemuksia kielenoppimiseen liittyvistä ajatuksista, tiedosta ja kokemuksista (Theory Sauna -keskustelulista). Alkupuolella tutkittiin myös kielten opiskelumahdollisuuksia Internetissä ja arvioitiin niiden soveltuvuutta erilaisten kielenoppimisen tavoitteiden kannalta. Linkkejä oli tarjolla ryhmiteltynä Resource Bank -kansioon, jonne osallistujat lisäsivät omia löydöksiään. Resurssien käyttökelpoisuutta arvioiva keskustelu käytiin kuhunkin linkkiin liitetyn kommenttityökalun avulla.

Pohjustus- ja "haarukointivaiheen" jälkeen oli vuorossa erityisprojektin suunnittelu ja toteutus. Se oli tällä kertaa mahdollista tehdä yhteistyössä erään oululaisen ala-asteen kuudennen luokan kanssa. Yhdessä luokan englannin opettajan kanssa neuvoteltiin sopivasta teemasta, ajoituksesta ja työtavoista sekä tutustuttiin oppilaiden koulutyön vaiheeseen. Sen pohjalta englannin opettaja ehdotti mitä muita oppiaineita voisi integroida englannin opiskeluun tässä projektissa. Opettaja piti yhteyttä ao. aineiden opettajiin koululla.

Projekti päätettiin toteuttaa pienimuotoisena verkkolehtenä, jonka toimitusprosessin ympärille nivoutui erilaisia toimintoja ja tehtäviä. Opiskelijat tuottivat ohjesivustot ja tehtävät oppilaille (verkkoympäristön sisäiset editorit ja html). He toimivat opettajien kanssa myös projektin aikana oppilaiden tuutoreina osallistumalla keskustelulistoilla ja chatissa keskusteluun vuorovaikutuskynnyksen alentajina, työskentelyn virittäjinä, ja toiminnan organisoijina. Verkkotehtävissä yritettiin varmistaa vuorovaikutuksellisuus oppilaiden kesken.

Oppilaat käyttivät samaa verkkotyötilaa (Optimassa) kuin mekin kurssilla ja kansioiden "näkyvyys" oli säädelty profiilien avulla (user ja tutor). Sen vuoksi Kielten verkkopedagogiikka -kurssilaisten oli mahdollista seurata oppilaiden työskentelyä ja samalla käydä prosessinaikaista suunnittelu- ja arviointikeskustelua työskentelyn etenemisestä ja tarvittavista toimista oppilaiden tukemiseksi verkkolehtihankkeessaan. Tämän verkkoprojektin intensiivisimmässä vaiheessa pidettiin opiskelijoiden kanssa muutama työskentelyistunto tietokoneluokassa. Näissä tapaamisissa jaettiin välittömät kokemukset ja ajatukset projektin etenemisestä ja tehtiin kiireellisiä päätöksiä työnjaon ja tehtävätyyppien osalta. Ryhmä toimi tiiminä, jossa tehtäviä jaettiin työn edetessä, pääosin verkossa. Apuna käytettiin projektilogia, johon kirjattiin työtehtävien tilanne (kuka tekee, mikä on suunnitteilla, kesken, valmis jne.).

Lopuksi opiskelijat laativat oppilaille verkkotyöalueelle arviointisivun, jossa kiiteltiin heidän aktiivisuuttaan ja tuotiin esille niitä asioita joita he olivat "osanneet kielellä tehdä". Tämän dokumentin laadintaa pohjustettiin opiskelijoiden kanssa viimeisessä lähityöskentelyistunnossa, jolloin keskustelussa jäsennettiin sitä kuinka paljon tärkeästä työstä jää näkymättömiin, kun perinteinen arviointimalli tarkastelee vain lopputuloksia. Totesimme, että oppilaat eivät varmasti ollenkaan huomaa kuinka hienosti he ovat toimineet ja kuinka hyvin kyenneet vaihtamaan ajatuksia ja työskentelemään vieraalla kielellä erilaisten ihmisten kanssa. Siksi halusimme voimallisesti tuoda esille näitä piiloon jääviä asioita oppilaille. Tuutorien jäähyväiskirjeen lopussa sanottiin mm. "It has been surprising how well you can use English already. We hope that you will have possibilities to communicate in English with different people in different situations in the future, too! Thanks for everything! We had a nice time with you!" Projektin jälkeen käytiin Kielten verkkopedagogiikka -kurssin arviointikeskustelu yhteisesti verkossa ilman koulun oppilaita.

Arviointi

Koska koko kurssi oli niin intensiivisesti yhteistoiminnassa opettajien ja opiskelijoiden kesken toteutettu ja henki oli hyvä, halusin myös osoittaa, että yhdessä käyty arviokeskustelu antaa usein paljon enemmän kehittämisen työkaluja kuin lopuksi kerätty anonyymi palaute, jonka merkityksistä ja tulkinnoista ei ole jälkikäteen mahdollista kysyä. Siksi tein verkkoalueelle keskustelulistan loppuarviointia varten. Alla ohje, joka oli arviointivaiheen aloitus:

Our course will end with an evaluation phase which will end before Christmas.

This means that we shall share our thoughts about what was done, how it was done and what was learnt, achieved, experienced!

Let us do it through one of these two activities:

EITHER
1. A personal synthesis of the course

Make a document (new object by the html editor)
Pick 4-5 pictures from the Pictures folder (you can upload there new ones, too)
Use these pictures to illustrate your thoughts and feelings
Write freely about what your personal synthesis of the course is (What happened, what you learnt, what seemed to work well, what could be done differently in future, what you learnt about how children learn and how this perhaps changed your thinking about teaching etc. etc.)

OR
2. Share your ideas (see above) on a discussion list (Evaluation).

Kaikki kurssilaiset valitsivat vaihtoehdon 2 eli osallistuivat arviointikeskusteluun verkossa. Keskustelu lähti liikkeelle siten, että lähetin itse aloitusviesteinä seuraavat kysymykset, jokaisen omana viestinään: 1. What happened? 2. Why? 3. What worked well? 4. Something to change? 5. Did you learn something? 6. Did something change your thinking? 7. More thoughts and wild ideas? 8. Ups and downs?

Ensimmäisen kysymyksen (What happened?) avulla halusin selvittää millä tavoin opiskelijat näkevät saman kokonaisuuden, joka minun näkökulmastani katsoen näytti tietynlaiselta (ks. kurssin kuvaus yllä). Olen ennenkin käyttänyt samantapaista kysymystä opiskelijoiden omien tulkintojen herättäjänä ja se auttaa erityisesti näkemään mitkä itselle selkeänä näyttäytyvät tavoitteet tai toiminnan vaiheet eivät ole opiskelijalle yhtä selviä. Tämä auttaa minua arvioimaan sitä, miten muunnan ohjeita, mitä asioita otan yhteisesti käsiteltäväksi ja millaista tukea ja työskentelyn arviointia opiskelijat tarvitsevat jatkossa. Toisaalta voin tulla siihen tulokseen, että olen ajatellut koko kurssin hienosäädön "väärin". Toisin sanoen, minun tulkintani opiskelijoiden lähtökohdista, tavoitteista ja näkökulmista ei ole ollut kaikilta osilta oikeansuuntainen. Harvoin mitään suurta muutosta on tarpeen tehdä, mutta useinkin tulee tämän kysymyksen pohjalta uusia ajatuksia tulevien kurssien sisältöpainotuksista. Toimintamalli on osoittautunut monen vuoden kokemuksen perusteella kuitenkin hyväksi.

Miksi -kysymys (Why?) kysyttiin siksi, että sen avulla voi tutkia asioita - mennä ensi käden näkemysten taakse ja ehkä tarkentaa niitä. Se auttaa "reflektoimaan" ja asettamaan mielipiteitä "raamiinsa" eli osoittamaan mihin asiat liittyvät, miltä pohjalta arvioitsija asioita arvioi. Lisäksi tässä opiskelijat saavat mahdollisuuden etääntyä tekemisestään ja tarkastella sitä suhteessa laajempiin kehyksiin. Tämän kurssin arviokeskustelussa opiskelijat määrittelivät keskeisiksi kurssin tavoitteiksi ja anniksi nimenomaan yhteistoiminnan arvon osoittamisen oppimisen ja ohjaamisen/opettamisen kannalta. Se onkin hienoa, sillä olen aikaisemmin yrittänyt tätä tuoda esille mm. kieltenopettajaksi opiskelevien koulutuksessa, mutta nyt tuli selväksi, että sitä ei tahdo ymmärtää ennenkuin saa siitä omakohtaisen kokemuksen todellisesta elämästä. Tämän kurssin osallistujat eivät opiskelleet asiaa "teoreettisesti", vaan he saivat mahdollisuuden kurssin aikana toteuttaa verkkoprojektin "oikean" koululuokan kanssa. Tukena ja yhteistyökumppanina heillä olivat luokan opettaja(t) ja minä kollegani kanssa. Kouluprojekti toteutui niin nopeassa tahdissa, että saumaton yhteistyö ryhmän kesken oli välttämätöntä. Kun se toimi hyvin, sen arvo tuli näkyviin voimallisesti myös arviokeskustelussa.

Koska kysymykset olivat väljiä ja avoimia, ensimmäisten vastausten kohdalla tuli jo käsitellyiksi monta seikkaa, jotka olisivat voineet sopia loppujen kysymysten kohdalle. Siksi moni viittasikin viimeisiä vastauksia kirjoittaessaan aikaisempiin kohtiin tai jätti niihin vastaamatta. "Ylämäet ja alamäet" -kysymyksen halusin sisällyttää mukaan, koska mielestäni on tärkeää ja hyvän yhteistyön edellytys että tunteita uskalletaan ilmaista ja käsitellä ilman että on pelkoa leimautumisesta "hankalaksi opiskelijaksi tai yhteistyökumppaniksi". Vastauksissa tuli esiin erilaisia riittämättömyyden tunteita ja paineita muiden opiskelujen ja tämän kurssin tiiviin aikataulun vuoksi. Samoin joitakin mainintoja oli tekniseen osaamiseen liittyen. Kuitenkin vastapainona tuotiin hyvin myönteisesti esiin kurssin kokonaisuus yhteisenä projektina ja osaamisen yhdistäminen ja vahvistaminen ryhmän työnjaon kautta.

Tämä yhteinen verkkokeskustelu on mielestäni hyvä kurssin arviointiratkaisu siksi, että sen kautta tulee paljon yksityiskohtaisemmin ja syvemmin esiin erilaisia asioita kurssin toteutuksesta, sisällöistä, mukana olleen ryhmän vuorovaikutusdynamiikasta ja työskentelyprosessista. Se auttaa laajentamaan opiskelijoidenkin näkemystä siitä mikä on arvioinnin kohteena. Se on myös kehittävää keskustelua - myönteisiä ja kielteisiä puolia tuodaan esille rinta rinnan, mikä antaa mielestäni myös rehellisempää palautetta. Kielteistä palautetta on helpompi antaa, jos sitä voi antaa pohdiskellen, rinta rinnan myönteisten asioiden kanssa. Opettajalla on mahdollista keskustelussa tuoda esiin omia ratkaisujaan - miksi asiat tapahtuivat tietyllä tavalla, mitkä "raadollisetkin", opettajan omaan elämään liittyvät asiat vaikuttivat kurssin toteutukseen. Tällöin myös opiskelijat voivat ehkä päästä irti ajoittaisesta riittämättömyyden tunteestaan: monesti näkee kuinka he kokevat tehneensä liian "vähän", vaikka itse asiassa ovat toimineet hienosti. Samoin tässä keskustelussa on mahdollista osoittaa, että kurssilla voi ja pitääkin olla erilaisia toimijoita. Kaikkien ei pidä olla samanlaisia, tehdä samoja asioita eikä tuottaa samanlaisia "tuotteita". Jokaisella voi olla tärkeä osansa tavoiteltaessa yhteistä maalia.

Kurssin arvostelu oli hyväksytty-hylätty. Kuitenkin kerroin myös kirjoittavani kaikille "työtodistuksen" käytettäväksi myöhemmin vaikka portfoliossa. Todistuksessa kuvailin kurssin, toteutetun hankkeen ja annoin perustelut sille miksi kurssille osallistuminen antoi jatkossa hyvät edellytykset "yhteisöllisen (kielten) opiskelun työprosessien ja sisältöjen suunnitteluun, organisointiin ja ohjaukseen". Toin myös esiin kunkin opiskelijan tärkeän osuuden projektin toteutuksessa. Tämän todistuksen päätavoite oman itseni kannalta oli sama kuin opiskelijoiden koulun oppilaille tekemän loppupalautteen rooli: tehdä helposti piiloon jäävää työtä ja osaamista näkyväksi ja osoittaa miten hienoa ja tärkeää oli, että he todella sitoutuivat työskentelyyn saumattomana osana työryhmää.

Johtopäätöksiä arvioinnista

Edellä kuvaamani arviointiratkaisu toimi mielestäni erittäin hyvin. Toisaalta se toimi hyvin vain siksi, että olimme toimineet koko kurssin ajan yhteistyössä ja pitkin matkaa keskustelleet työskentelyyn liittyvistä yksityiskohdista sekä verkossa että muutamassa lähitapaamisessa. Tavallaan tämä keskustelu auttoi vahvistamaan kurssin aikana syntyneet käsitykset kurssin toimintamallista, sisällöistä ja työskentelyprosessista. Mikäli olisin ollut enemmän erillään kurssilaisista, joko suuremman opiskelijaryhmän tai erityyppisen toteutuksen vuoksi, olisi arviointikeskusteluun pitänyt käyttää hiukan enemmän aikaa, jotta olisi ollut mahdollista tehdä tarkentavia lisäkysymyksiä ja varmistaa että kaikilla opiskelijoilla ja kaikenlaisilla näkemyksillä on mahdollista tulla näkyviin. Jatkoa ajatellen arviointikeskustelu vahvisti näkemykseni kurssin kokonaisuuden toimivuudesta ja hienosäädöstä (mm. ajoitus, sisältöjen painotus).