Etusivu »
Yleistä
Artikkelit
Tenttimuotoja
Tapauskuvauksia
Palautetyökaluja
SVY:n tarjoamia palveluja
Laatutyö opetuksen arvioinnissa
Videoleikkeet

Kongressitentti

Lähtökohta kongressitentille

Historian laitos panosti humanistisen tiedekunnan opetuksen kehityksen teemavuonna 1997-1998 uusien opetusmuotojen kokeiluun. Laitoksen perinteisen ja hyväksi havaitun seminaari- ja luento-opetuksen lisäksi halusimme löytää jotain täysin uutta. Opintotoimiston kanssa käydyssä palaverissa kuulimme ensimmäisen kerran kongressitentistä ja ajatus jäi kytemään. Opetuksen kehittämistyöryhmässä (OKTR) muutaman henkilökuntaan kuuluvan ja muutaman opiskelijan kanssa pohdittiin, mitä kongressitentti voi pitää sisällään. Mallia ryhdyttiin hakemaan muista tiedekunnista. Jokunen malli löytyikin (esim. kansanterveystieteen kongressi), mutta varsin pian ymmärsimme, että meidän oli tehtävä omanlaisemme harjoituskongressi.

Harjoituskongressi muotoutui laitoksen henkilökunnan omien kokemusten pohjalta, ja niinpä opiskelijakongressista tuli rakenteeltaan aika tavallinen historia-alan kongressi. Keskeisenä tavoitteena oli tarjota opiskelijalähtöinen harjoitusfoorumi laitoksen kaikkien kolmen pääoppiaineen opiskelijoille omien tuotosten (proseminaaritöiden ja pro gradu-tutkielmien osien) julkaisemiseen - esitelmänä ja mahdollisesti myös artikkelina.

Ensimmäinen toteutus

Ensimmäinen kaksipäiväinen kongressi pidettiin 20.-21.4.1998. Valmistelu OKTR:ssa aloitettiin jo edellisen vuoden puolella. Kongressin teemat valittiin väljiksi, jotta ensimmäiseen harjoituskongressiin saatiin rohkeita osallistujia. Keskiaika ja kulttuurihistoria sovittiin otsikoiksi, joiden alle voitiin hyväksyä kaikki tarjolla olleet aiheet. Kahdentoista opiskelijan rohkaisemiseksi esitelmöimään oli tehtävä töitä; asia oli uusi ja outo, joten gradulaisia ja proseminaaritöiden tekijöitä oli melkoisesti houkuteltava mukaan. Lopulta esitelmöitsijöiksi saatiin opiskelijoita ensimmäisestä vuosikurssista n:nteen. Esitelmien pituudeksi sovittiin 20 minuuttia, ja jokaiselle esitelmöitsijälle saatiin valmisteltu kommenttipuheenvuoro. Myös kaikki kommenttipuheenvuorojen esittäjät olivat opiskelijoita. Abstraktit, kutsutut asiantuntijavieraat (laitoksen dosenteista), kongressijulkaisu ja iltajuhla juhlaesitelmineen kuuluivat harjoituskongressiin.

Opiskelijoilla oli mahdollisuus saada korvaavuuksia opintoihin tekemällä esitelmä, muokkaamalla se artikkeliksi, esittämällä kommenttipuheenvuoro tai kirjoittamalla luentopäiväkirja. Korvaavuudet sovittiin seuraaviksi:
1) Pidetystä esitelmästä korvattiin yksi opintoviikko. Esitelmät arvosteltiin asteikolla 1-3. Arvostelusta vastasivat OKTR:n puheenjohtaja ja proseminaarien vetäjät, jotka luonnollisesti olivat kuulijoina kongressissa. Arvostelussa kiinnitettiin huomiota aiheen hallintaan, käsittelyn loogisuuteen ja esitystaitoon.
2) Jos esitelmöitsijä muokkasi esitelmän julkaisukuntoon (kirjoitti sen disketille, liitti mukaan mahdolliset kuvat ja kuvatekstit sekä artikkelin loppuun luettelon käytetyistä lähteistä) hän sai toisen opintoviikon. Laitoksen opiskelijoilla on oma "Ikkunoita historiaan" -julkaisu, jossa esitelmät julkaistiin.
3) Valmistellun kommenttipuheenvuoron pitäjät, joiden oli myös osallistuttava koko kaksipäiväiseen kongressiin, saivat yhden opintoviikon.
4) Luentopäiväkirjan pitäjät saivat yhden opintoviikon. Kongressia ennen jaettiin lyhyet ohjeet luentopäiväkirjan tekemiseen. Kommenttipuheenvuorot ja luentopäiväkirjat arvosteltiin periaatteella hyväksytty/hylätty.

Kongressissa pidetyllä esitelmällä korvattava opintojakso tai sen osa määräytyi esitelmän aiheen perusteella. Esitelmöitsijät saattoivat sopia korvaavuudesta suoraan tentaattorin kanssa. Kaiken kaikkiaan kongressitentillä pystyi korvaamaan korkeintaan kaksi opintoviikkoa. Laitoksen koko henkilökunnalle jaettiin yhtenäiset ohjeet korvauskäytännöistä. Kaksipäiväisen kongressin tuloksena "tuotettiin" lähes sata opintoviikkoa.

Kaikkiin harjoituksen vaiheisiin tehtiin OKTR:ssä erilliset ohjeet. Ohjeet abstraktin tekoa, esitelmän tekemistä ja esittämistä sekä luontopäiväkirjan ja kommenttipuheenvuoron laatimista varten olivat jakelussa hyvissä ajoin. Lisäksi opiskelijoille olivat ovet auki hakemaan neuvoja amanuensseilta ja proseminaarien vetäjiltä.

Opiskelijoiden pyynnöstä kongressipäivät pyrittiin tyhjentämään lähes kaikesta muusta opetuksesta, jotta mahdollisimman moni pystyi osallistumaan harjoitukseen. Kuulijoita olikin parhaimmillaan 80 henkeä, mukana myös naapurilaitosten opiskelijoita ja henkilökuntaa, joille tapahtumasta oli tiedotettu.

Kongressissa puheenjohtajina toimivat opiskelijat, jotka onnistuivat pitämään aikataulusta kiinni, vaikka keskustelua muutamien esitelmien jälkeen oli vilkkaastikin.

Kongressijulkaisu ilmestyi - kuten kongressijulkaisut yleensäkin - paljon varsinaisen tapahtuman jälkeen. Historian opiskelijat olivat jo ennen tätä opetusko-keilua toimittaneet ja kirjoittaneet omaa julkaisuaan "Ikkunoita historiaan", johon on koottu etupäässä proseminaarin tekijöiden artikkeleita. Opintotoimiston myöntämän apurahan turvin opiskelijat saattoivat tehdä lehdestä kongressitentti-teemanumeron, johon suurin osa esitelmistä muokattiin. Toimituskunta sai apua henkilökunnalta ja toisaalta myös ammattiharjoittelua, josta sovittiin muutamia korvaavuuksiakin.

Kuten tieteellisesti merkittävistä kongresseista yleensäkin, myös tästä kongressista tehtiin selkoa tiedotusvälineille. Tieteen popularisointi -teemakin saatiin näin harjoitukseen mukaan. Yksi opiskelijoista kirjoitti jutun yliopiston Tietopisto-lehteen (9/1998). Paikallinen sanomalehti Kaleva ei yrityksistä huolimatta kiinnostunut oppimistapahtumamme uutisoinnista. Ei vaikka esitelmien aiheet olivat hyvinkin populaareja kuten suomalainen ruokakulttuuri 1920-luvulla, romanit etnisenä vähemmistönä Suomen historiassa, populaarikulttuuri sodassa ja sodan jälkeen, Tallinnan ravintolakulttuurin historia, biseksuaalisuus ihmisen perustana, naisten ja lasten asema perheessä demografisesta näkökulmasta ajanjaksolla 1000-1700.

Tulokset

Kongressitentistä pyydettiin palautetta läsnä olleilta opiskelijoilta laitoksen tavallisilla opetuksen arviointikaavakkeilla. Henkilökuntaa kehotettiin antamaan palautetta sähköpostitse tai suoraan OKTR:n puheenjohtajalle ja luentopäiväkirjoihin pyydettiin kommenttia kokeilusta yleensä ja oppimistapahtumana erityisesti. Myös kongressin iltajuhlassa kerrattiin päivien antia.

Sekä opiskelijat että opettajat olivat pääosin erittäin tyytyväisiä kokeiluun. Arviointikaavakkeiden yksi tavallisimmista kommenteista oli seuraava: "Erittäin hyvä kokeilu, oppii todellakin jotain konkreettista, esiintymistaitoa yms. Tästä pitäisi ehdottomasti tehdä jokavuotinen perinne!" Samansisältöinen toinenkin opiskelijakommentti: "Tämä on mielestäni loistava tapa oppia oikeita tapoja 'suuren maailman' toimista tutusta ja turvallisessa ympäristössä, jossa kynnys esiintymiseen ei pitäisi olla kenelläkään liian korkea."

Se, että opiskelijat saivat itse valita esitelmiensä aiheet teki kongressin sisällön vaihtelevaksi, mistä saatu palaute oli selvästi kaksijakoista. Toisaalta kehuttiin sitä, että kynnys esiintymään lähtemiseksi ei ollut liian korkea, mikä näkyi siinä innossa, jolla esitelmöitsijät aiheistaan puhuivat. Esitykset, kommentit ja keskustelu kertoivat siitä, mikä opiskelijoita kiinnostaa ja mihin he yltävät kun saavat valmistautua etukäteen. Monipuolisuus kertoi myös aiheiden kirjosta, joka historian laitoksen opinnäytetöissä on mahdollista. Yhden opiskelijan mielestä "kongressin tärkein anti tavalliselle opiskelijalle on mahdollisuudessa tutustua lyhyen ajan kuluessa useisiin erilaisiin aiheisiin, joihin omin päin ei varmastikaan kenelläkään olisi tarpeeksi ajallisia resursseja perehtyä." Toisaalta kongressin teemojen laaja-alaisuus häiritsi, varsinkin opetushenkilökuntaa. Pakostakin hajanaisuutta ilmeni, eivätkä myöskään yksittäisten esitelmien rajaukset aina olleet tarpeeksi tarkoin harkittuja. Mutta toisaalta tämäkin toivottavasti opetti opiskelijoille jotain!

Tärkeä tulos kongressissa oli myös se, että opettajat saivat huomata, kuinka paljon opiskelijoilla on kykyä ja valmiuksia esiintyä julkisesti. "Esiintymisen varmuus ja selkeys olivat häkellyttävän hyviä." Opiskelijoille tehtiin myös tiettäväksi, mikä heidän esityksessään oli hyvää, mikä ei. Proseminaarin vetäjät ja OKTR:n puheenjohtaja pitivät palaverin, jossa esitelmät arvosteltiin ja arvosteluperusteet kirjattiin, jotta jokainen esitelmöinyt opiskelija sai arvosanan lisäksi henkilökohtaisen kirjallisen palautteen. Arvostelu koettiin opettajien keskuudessa erittäin vaikeaksi, koska aihevalinta ja opiskelijoiden lähtökohdat tehdä esitelmiä olivat hyvin eritasoisia. Mukana oli yhtä lailla pro gradu -tutkielmansa loppusuoralla olevia kuin ensimmäistä yliopistollista opinnäytetyötään tekeviä opiskelijoita.

Luentopäiväkirjat olivat suurimmaksi osaksi erittäin hyviä, mikä selittynee sillä, että niitä on laitoksessa käytetty muissakin yhteyksissä ja niiden tekemistä on opetettu. Sen sijaan abstraktien teko ja kommenttipuheenvuoron laatiminen olivat opiskelijoille uusia ja outoja asioita, mikä myös näkyi tuloksissa. Neuvoja niiden tekemiseksi oli kirjallisesti ja suullisesti saatavissa, mutta ne jäivät silti paikoin vähän köykäisiksi. Näiden oppimiseksi ja opettamiseksi kongressitentin tapainen tilaisuus on itse asiassa ainoa mahdollinen keino. Niinpä kokeilu puolsi paikkaansa tältäkin osin.

Kokemukset ja tulevaisuus

"Mie ainaki arvele´, että kokonaisuutena se kongressi onnistu ihah hyvi. Aikataulup piti paremming ko monesa muusa vastaavasa, josa oo´ ollu. Keskustelua oli kans mukavasti. Ei tartte minusta kenenkääh hävetä tätä meäng kongressia. Eisoo seng kummempaa kongressihommat ulukomailakaa tai misä om muita ko opiskelijoita = pitemmäle ehtineitä tutkijoita ja muita oppineita herroja (ja rouvia). Ainahang kuitenki voi yrittäät tehäp pikkusem paremmi - nii hyving ko ossaa."

Tämä yksi opettajan antama palaute pitää sisällään laitoksen yleisen käsityksen kongressista. Kaikki kongressitentistä saatu palaute koottiin yhteen ja käytiin läpi laitoksen palautepäivänä, jolloin sekä opettajien että opiskelijoiden kesken vielä kerran todettiin, että kokeilu oli hyvä ja että, "siitä on tehtävä jokavuotinen".

Koska kongressitenttiä päätettiin jatkaa, heti kokeilun jälkeen kirjattiin muistiin ne kohdat, jotka voi seuraavalla kerralla "yrittäät tehäp pikkusem paremmi". Ensinnäkin kongressitentti-nimi todettiin huonoksi, ja toisella kerralla käytettiin nimitystä "Opiskelijoiden historiapäivät", ehkä ensi kerralla nimenä on opiskelijakongressi. Toiseksi esitelmien numeroarvostelu todettiin niin vaikeaksi, että siitä päätettiin luopua. Toisella kerralla esitelmöitsijöiden suoritukset merkittiin vain hyväksytyiksi. Sen sijaan luentopäiväkirjat arvosteltiin toisella kerralla tt-, ht- ja et-asteikolla. Hyväksytty/hylätty -arvostelu oli epäoikeudenmukainen erittäin hyviä luentopäiväkirjoja tehneitä kohtaan samalla kun muutamat opiskelijat menivät siitä, mistä rima oli matalin ja kirjoittivat vain lyhyen referaatin päivien tapahtumista.

On mainittava, että ensimmäisen kongressitentin järjestäminen oli myös varsin työläs kokemus. Ennakkoluulojen karsiminen, opiskelijoiden värvääminen, asiasta tiedottaminen, kongressin rakenteesta ja käytänteistä sopiminen, erilaisten ohjeiden laatiminen ja opiskelijoiden opastaminen vaativat OKTR:ltä ja kongressin vastuuhenkilöltä paljon aikaa ja kekseliäisyyttä. Toisaalta kun pohjatyö kerran tehtiin, seuraavalla kerralla kongressi oli jo paljon helpompi toteuttaa.

Kun yliopistossa ylimääräiseen tuntiopetukseen myönnetyt varat ovat vuosi vuodelta vähentyneet, ja kun opiskelijalähtöistä, ammatillista ja käytännön työelämään liittyvää oppimista on kaivattu lisää, kongressitentin tapainen opetusmuoto todettiin hyväksi. Se on erilainen, virkistävä, opettava ja monipuolisuudessaan ainutlaatuinen. Se kuuluu nyt historian laitoksen jokavuotiseen opetusohjelmaan.