Etusivu »
Yleistä
Artikkelit
Tenttimuotoja
Tapauskuvauksia
Palautetyökaluja
SVY:n tarjoamia palveluja
Laatutyö opetuksen arvioinnissa
Videoleikkeet

Sukupuolen audiovisuaaliset teknologiat (3 ov)

Kuvaus kehittämishankkeesta

Kehittämishankkeenani oli virtuaalistaa naistutkimuksen ja elokuva/mediatutkimuksen aineopintotasoinen erikoistumismoduli (3 ov), jonka tavoitteena on johdattaa opiskelijat feministisen mediatutkimuksen keskeisiin analyyttisiin käsitteisiin (narratiivi, performatiivi, narratiivi, genret, nais/mieskuva, sukupuoli, "rotu", seksuaalisuus, identifikaatio, queer, halu, fantasia) sekä harjaannuttaa niiden käyttämiseen erilaisten av-mediatekstien (tällä kurssilla fiktiivisten ja dokumenttielokuvien) erittelyssä. Tavoitteena on oppia yksin ja ryhmissä kriittisesti erittelemään, miten mediatekstit ja audiovisuaaliset kokemukset toimivat sukupuolen tuottajina, kuvaajina ja määrittäjinä eli foucault'lais-delauretislaisittain "teknologioina". Kurssi on järjestetty Turun yliopistossa lähiopetuksena syyslukukaudella 2000, monimuoto-opetuksena syyslukukaudella 2002 Helsingin yliopiston Kristiina-instituutissa ja Turun yliopiston mediatutkimuksessa. Lähiopetuksen kokemuksen perusteella keskeisiä haasteita oli kolme: 1) miten edistää keskustelevaa ja soveltavaa oppimista, 2) miten rakentaa teoriakurssi, jonka muoto ei puuduta ja uuvuta ja 3) miten yhdistää rautainen suunnittelu (esim. oppimistehtävät) ja tehdä tilaa spontaaneille, osallistujien eri näkökulmista nouseville keskusteluille. Syyslukukauden 2002 monimuotokurssien pohjalta rakensin huhti-toukokuussa 2003 pidettävän verkkokurssin naistutkimuksen HILMA-verkostoon.

Arvioinnista

Aine- ja syventävien opintojen vaiheen erikoiskurssillani Sukupuolen audiovisuaaliset teknologiat (3 ov) arvioinnin kohteina ovat sekä opiskelijat että opetus. Olen päätynyt perinteiseen, kaksitasoiseen arviointiskenaarioon: yhtäältä kurssiin rakentuu eksplisiittistä, vaiheittaista (alku - puoliväli - loppu) arviointipuhetta, toisaalta jatkuvaa oppimisen reflektioita "itse asian", osin autenttisen oppimisen lomassa.

Arviointipuhe (sis. määrällinen arviointi)

Kurssin alussa eksplikoin kurssin tavoitteita ja kerroin, millaisten valintojen tulosta kurssin ohjelma on; samaan aikaan opiskelijat ensimmäisenä tehtävänään pohtivat omia halujaan, toiveitaan ja tavoitteitaan tälle kurssille. Heillä oli mahdollisuus vaihtaa asiasta myös ajatuksia sekä keskenään että minun kanssani. Tämä tapahtui oppimisalustan käytön opettelun lomassa. Kurssin puolivälissä pyysin yksinkertaisen lomakepalautteen, jossa kysyin arvioita käytännön seikkojen toteutumisesta, keskustelujen toimivuudesta, palautteen riittävyydestä jne. Lopuksi pienryhmissä keskusteltiin kurssin annista, pohdittiin opittua ja kerättiin myös lomakepalaute.

Annoin kurssista arvosanat asteikolla 1 - 3: kuten jo kurssin alussa kerroin, arvosanojen kriteereinä olivat sekä kirjalliset tuotokset (kommentaarit) (60%) että toiminta verkkokeskusteluissa (40%). Toiminnalla verkkokeskusteluissa tarkoitan faktista läsnäoloa ja relevantteja kommentteja, kykyä käydä dialogiin muiden kurssilaisten kanssa, kykyä antaa relevanttia palautetta ja kykyä hyödyntää kurssiaineistoja keskustelussa. Kurssin päätteeksi annoin paitsi arvosanat, kerroin myös miten omien ajatusteni ja heidän palautteensa perusteella ajattelin muokkaavani kurssia eteenpäin.

Oppimisprosessin jatkuva laadullinen arviointi

Kurssin aikana opiskelijat eivät kirjoittaneet oppimispäiväkirjaa, jota ryhmässämme pidettiin portfolion ohella jatkuvaa arviointia tukevana foorumina, mutta kylläkin 1 - 2 liuskan "kommentaareja". Ymmärrän ne tekstityypiksi, joissa sekä pyritään ymmärtämään, soveltamaan luettua (teoriatekstejä) ja katsottua (elokuvia) että reflektoimaan (kritisoidaan/pohditaan/kysytään). Opiskelijat kirjoittivat jotain joka viikko, välillä lyhyemmin ja välillä hieman pidemmin, ja heidän ajatuksensa olivat jatkuvasti sekä vertaisarvioinnin että minun arviointini kohteena. Rakensin kurssin sisään (ks. ohjelma) muodoltaan vaihtelevien keskustelujen juonteen: välillä noin 16 - 20 hengen joukko keskusteli isona ryhmänä, välillä pienryhmissä. Välillä opiskelijat kommentoivat toisiaan roolien välityksellä: kokeilin kurssilla väittelyä. Sekä tehtävänasetteluin että suorin ohjein pyrin ohjaamaan keskustelua kannustavaksi mutta kyseleväksi eli rohkaisemaan aitoa dialogia. Koska monet oppimistehtävät olivat luonteeltaan soveltavia tai väittelyyn kannustavia, kurssilla oli mahdollisuus autenttiseen oppimiseen. Itse annoin verkkokeskusteluista niin sanotun torstai/perjantaipalautteen, jossa kommentoin koko keskustelua ja pyrin korostamaan paitsi kurssilukemistojen hyödyntämisen tärkeyttä myös luovan panoksen keskeisyyttä. Seurasin keskustelua päivittäin ja tein välikysymyksiä, jos tarpeellista. Tiedän, että opiskelijat haluaisivat runsaasti henkilökohtaista palautetta, mutta näin intensiivisessä työmuodossa yhteispalaute oli ainoa mahdollisuus. Tarjosin tietysti mahdollisuuden tarkentaviin kysymyksiin.

Lopuksi

Olen opettanut useita kursseja tällaisella mallilla, jossa kirjoitetaan joka kokoontumiskerraksi (lähi- tai verkkotapaamisiin) kommentaareja, ja kokemukseni mukaan ne toimivat hyvin - ainakin lähiopetuksessa ja lähi- ja verkko-opetuksen yhdistelmänä. Toisin kuin pelkkä keskustelu, kommentaarit edellyttävät opiskelijoilta ajatusten muotoilemista tavalla, josta pystyn arvioimaan heidän oppimistaan ja sen etenemistä. Näin ollen pystyn myös antamaan palautetta. Toisaalta jo kurssipilotin aikana syksyllä 2002 ymmärsin, että itsensä voi näännyttää palautekaruselliin - samalla kun mietin, miten herättelisin nukkujia ja saisin kurkkijat tulemaan esiin, pohdin myös oman työmääräni kohtuullistamista.