Arviointiaavan Sanomat - etusivulle

 « Takaisin  |  Etusivulle   Videoleikkeet  Optima-oppimisympäristöön

Pääkirjoitus

Arviointitapa vaikuttaa opiskelutyyliin

Tytti Tenhula

 Tytti Tenhula
Opetuksen kehittämisyksikkö
Oulun yliopisto

Helposti voisi ajatella, että kurssin arviointitavalla ei ole kovinkaan suurta merkitystä sille, miten miten opiskelijat opiskelevat kurssin aikana tai mitä he oppivat. Todellisuudessa asia näyttäisi kuitenkin olevan päinvastoin. Tieto siitä, miten kurssi suoritetaan ja arvioidaan, vaikuttaa dramaattisesti opiskelijoiden toimintaan ja valintoihin kurssin aikana.

Tämä on opiskelijoiden näkökulmasta luonnollista, sillä mikäli he haluavat edetä opinnoissaan, on kursseista päästävä läpi. Tentillä opettaja väistämättä ohjaa opiskelijoiden opiskelustrategiaa ja oppimisen syvyyttä. Arviointi on aina läsnä niin opettamisessa kuin oppimisessakin, joko tietoisesti tai tiedostamatta.

Painopiste on muuttunut

Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana on opetuksen ja oppimisenkin arvioinnissa tapahtunut useita painopisteen muutoksia. Näkemys arvioinnista on laajentunut. Enää oppimisen arvioinnilla ei tarkoiteta pelkästään kurssin lopuksi järjestettävää tenttiä. Myös opetuksen arvioinnissa on otettu käyttöön pelkkiä kurssipalaute-lomakkeita monipuolisempia menetelmiä.

Oppimisen arvioinnissa on siirrytty:

  • kirjallisista tenteistä kurssitöihin,
  • opettajajohtoisesta arvioinnista opiskelijajohtoiseen arviointiin (ulkoisesta arvioinnista itsearviointiin),
  • määrällisestä arvioinnista laadulliseen arviointiin,
  • implisiittisistä (julkilausumattomista) kriteereistä eksplisiittisiin (julkilausuttuihin) kriteereihin,
  • kilpailusta yhteistyöhön,
  • tuotoksen arvioinnista oppimisprosessin arviointiin,
  • sisällön arvioinnista taitojen arviointiin,
  • kurssiarvioinnista kokonaisuuksien (moduulien) arviointiin,
  • epäsuorasta arvioinnista suoraan (luonnolliseen) arviointiin,
  • keinotekoisesta arvioinnista autenttiseen (aitoon, luonnolliseen) arviointiin ja
  • auktoriteettiarvioinnista sopimusarviointiin (Brown ym. 1994).

Autenttinen arviointi

Autenttisella arvioinnilla tarkoitetaan sellaista arviointia, jossa toimijan osaamista tutkitaan mahdollisimman suoraan. Arvioinnin kohteena on oppijan aito, luonnollinen toiminta. Autenttisen arvioinnin vastakohta on keinotekoinen arviointi, jossa arviointi on eriytetty omaksi erilliseksi toiminnokseen. Tentti on autenttinen silloin, kun arviointi kohdistuu jonkin aidon ongelman ratkaisemiseen todellisessa suoritustilanteessa. Esimerkiksi erilaiset projektityöt ovat lähellä autenttisen arvioinnin ideaa.

Autenttisen arvioinnin tutkijat ovat sitä mieltä, että oppijan tulisi itse olla oppimisen keskeisin arvioija. Heidän mielestään oppija itse on oman osaamisensa paras asiantuntija, ja siksi hänen itse tulisi voida osoittaa, mitä hän osaa. Toisin sanoen oppijan osaamista ei jokin ulkopuolinen taho, kuten opettaja, voi osoittaa. Arviointiapua ulkopuolisiltakin toki voidaan pyytää. Tällöin arvioinnin perustana on opettajan ja opiskelijan yhdessä tekemä analyysi prosessista, sen tapahtumista ja lopputuloksesta. Pääasia kuitenkin on, että oppija itse saa osoittaa, mitä hän osaa ja että hän oppii arvioimaan omaa suoritustaan mahdollisimman hyvin.

Myös näkemys arvioinnin toteuttajasta on laajentunut. Ulkopuolisen arvioinnin rinnalla ovat lisääntyneet itsearviointi ja yhteisarviointi. Arviointiin osallistuvat yhä useammin paitsi opettajat, myös tuutorit, kurssitoverit ja eri alojen asiantuntijat. Arvioinnin kohteen laajentumisesta kertoo myös se, että enää kohteena ei ole pelkästään opiskelijan tekemän lopputuotos, vaan arviointi koskee myös tavoitteita ja prosessia.

Verkko on arkipäivää oppimisessa

Verkkotyöskentelyssä opiskelijalle tarjoutuu erilaisia mahdollisuuksia osoittaa omaa osaamistaan. Yksi verkkotyöskentelyn etu on se, että se mahdollistaa lopputuotteiden arvioinnin lisäksi myös työskentelyprosessin seurannan. Työskentelystä jää jälkiä tiedostoihin, jota opiskelijat ja opettajat voivat prosessin kuluessa ja sen jälkeen arvioida. Jos verkossa työskennellään keskustellen, opiskelijoita voidaan pyytää pohtimaan mm. omaa osuuttaan ryhmän työskentelyn onnistumisessa tai sitä mitä he ovat keskusteluista saaneet itselleen omaa yksilöllistä työtään ajatellen. Ei voida kuitenkaan olettaa, että opiskelijan koko työskentelyprosessi näkyisi verkossa. Vielä ei ole kehitetty välineitä, joilla voisi dokumentoida ajatteluun käytettyä panosta. Iso osa opiskelijan tekemästä työstä tapahtuu verkkoympäristön ulkopuolella.

Arviointi on yhteinen asia

Arvioinnin ja palautteen antamisen ei tarvitse olla yksin opettajan ja tuutoreiden vastuulla. Opiskelijoita voi ja kannattaakin käyttää toistensa arvioijina. Vertaisarvioinnilla voidaan parhaassa tapauksessa edistää opiskelijoiden yhteistoiminnallista työskentelykulttuuria ja yhteisöllisiä työskentelytaitoja. On tärkeä opettaa opiskelijoita arvioimaan omiaan ja opiskelijatovereidensa oppimistuotoksia ja antamaan rakentavaa palautetta toisilleen. Kokonaan vertaisarvioinnilla ei kuitenkaan ole syytä opettajan antamaa arviointia korvata.

Perinteisessä kontaktiopetuksessa opettajan on kohtalaisen helppo harjoittaa jatkuvaa arviointia havainnoimalla opetustilannetta ja tehdä havaintojen pohjalta erilaisia ratkaisuja. Verkkoympäristöissä välitöntä arviointia ei ole yhtä helppoa toteuttaa. Moniin oppimisympäristöihin onkin sisäänrakennettu erilaisia työkaluja, joiden avulla opettaja voi ainakin jossakin määrin seurata, miten opiskelijat ympäristöä käyttävät. Työkalujen avulla on mm. mahdollista selvittää, kuinka usein yksittäinen opiskelija on käyttänyt ympäristön eri toimintoja, milloin hän on käynyt ympäristössä viimeksi, kuinka moniin dokumentteihin hän on perehtynyt, montako viestiä hän on lähettänyt tai moneenko viestiin hän on tutustunut. Tilastot ilmaisevat siten ympäristön käyttöhistoriaa yksittäisen opiskelijan kohdalta. Vaikka tilastot eivät kerrokaan koko totuutta, on niistä saatava tieto tärkeää siinä mielessä, että se auttaa löytämään opiskelijat, jotka eivät hyödynnä ympäristön ominaisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla tai omaavat puutteita ympäristön käytössä.

Yhdessä sovittu sitouttaa

Valittiinpa opetuksen ja oppimisen arviointiin mikä menetelmä tahansa, on tärkeää tehdä opiskelijoiden kanssa selkeä sopimus siitä, mitä ja miten arvioidaan ja mikä on tärkeää, siis yhdessä sopia kurssin tavoitteista ja toteutustavasta. Arvioinnin tulee perustua kriteereihin, jotka ovat avoimia, julkilausuttuja ja rationaalisesti perusteltuja. Toisin sanoen ne ovat kaikkien tiedossa ja keskustelun eli uuden sopimuksen kautta myös muutettavissa.

Antoisaa työskentelyä
verkkojaksolla toivoo,

Tytti Tenhula

 Lähde: Brown, G., Bull, J., & Pendlebury, M., 1997. Assessing Student Learning in Higher Education. Routledge: London and New York.

 

« Takaisin | Etusivulle »