"Vahvistakaa minua osoittamalla myötätuntoa
vahvoja puoliani eikä heikkouksiani kohtaan."
B. Alcott
Työyhteisössä annettavan palautteen merkitys
on suuri sekä yhteisön itsensä että
siellä toimivien yksilöiden kannalta. Työyhteisössä
vallitsee usein tietynlainen ilmapiiri, joka voi omalta
osaltaan vaikuttaa yhteisön kehittymiseen. Räsänen
(1996) on teoksessaan Kehityksen ulottuvuuksia mukaillut
Pöyhösen (1986) luokittelemia työyhteisöjen
ilmapiirejä.
Samalla, kun tutustut seuraaviin luokitteluihin, mieti
millainen ilmapiiri omalla laitoksellasi / omassa työyhteisössäsi
vallitsee.
1. Tulehtunut ja painostava ilmapiiri, jossa ihmiskuva
on luonnottoman jäykkä, loukkaava ja sokea yksilöllisille
arvoille. Yhteisössä keskinäisen vuorovaikutuksen
tarkoituksena on osoittaa todeksi ainoastaan yksilöiden
'väärät' ajattelu -ja toimintatavat.
2. Jähmettynyt ilmapiiri, jossa vallitseva
ihmiskuva on muodollinen, ylirationalisoitunut ja kapean
tehtäväkeskeinen. Tällaisessa ilmapiirissä
yksilöiden välisiä eroja ei tueta.
3. Sopusointuinen ja tukea antava ilmapiiri, jossa
ihmiskuva on realistinen, arvostava ja yksilöiden väliset
erot huomioiva. Vuorovaikutus tukee työmoraalia, sosiaalisuutta,
itsekunnioitusta ja auttaa stressitilanteissa.
4. Haastava ja kehittävä ilmapiiri, jossa
ihmiskuva on dynaaminen. Ilmapiiri edistää luovuutta
ja uudistumista ja antaa arvostuksensa yksilöllisille
eroille. Vuorovaikutuksella edistetään työn
mielekkyyden kokemusta, itsearvostusta ja persoonallisuuden
kehittymistä.
Arto Willman (2001, 53) on käsitellyt väitöskirjassaan
Yhteistyön ristiriitaiset puhetavat Sharanin
(1996) ajatuksia palautteen antamisesta. Seuraavassa
käydään läpi muutamia asioita, joihin
Sharanin ja Willmanin mukaan tulisi kiinnittää
huomiota palautetta annettaessa.
1. Ilmapiirin tulisi olla palautteen antamiseen
sopiva. Tällöin myös palautteen saajan tulee
olla halukas vastaanottamaan palautetta, hänen tulee
arvostaa sitä ja kuunnella palautteen antajaa aktiivisesti.
2. Palautteen tulisi olla kuvailevaa eikä tuomitsevaa
tai liian tulkitsevaa.
3. Palautteen tulisi kohdistua asiaan, joka on muutettavissa
ei henkilön persoonallisuuteen. Lisäksi
sen tulisi ajoittua lähelle tapahtumahetkeä.
|
4. Palautteen tulisi olla rehellistä, avointa
ja rakentavaa. Se tulisi antaa olennaisesta asiasta ja kohdistua
mieluummin tiettyyn yksittäiseen kohtaan/asiaan kuin
kovin yleiseen luonnehdintaan asiasta.
5. Palautteen saajan ja antajan tulisi kyetä
jakamaan työstä tai projektista syntyneet tuntemukset
siten, ettei kukaan tunne itseään paremmaksi tai
huonommaksi.
6. Palautteen tulisi keskittyä sekä prosessiin
että tuloksiin ja sitä tulisi antaa prosessin
aikana. Se tulisi suhteuttaa oppijan lähtötasoon
ja tavoitteisiin. Palautteen tulisi lisäksi olla sellaista,
että sen saaja aktivoituisi dialogiin ja vuorovaikutusprosessiin
omien vahvuuksien ja kehittämistarpeiden tiedostamiseksi.
Palautteen vastaanottamisesta
Willman (2001) jatkaa Sharanin (1996) mukaisten ajatusten
pohdintaa kuvaamalla, että palautteen saajan tulisi
olla halukas vastaanottamaan palautetta ja kuunneltava aktiivisesti.
Tämän lisäksi vastaanottajan tulisi rohkaista
kollegoitaan antamaan yksittäisiä esimerkkejä
ja selventämään annettua palautetta. Palautteen
saaja voi lisäksi selventää saatua palautetta
kertomalla sen palautteen antajille omin sanoin. Palautteen
saajan tulisi myös kertoa toisille, mitä hän
ajattelee saamastaan palautteesta (Willman, 2001).
Pohdittavaksi:
Miten oma käyttäytymisesi edistää
/ ehkäisee oman työyhteisösi palautteenantokulttuuria?
Tukeeko työyhteisösi sinun hyvinvointiasi?
Onko sinulle sanottu / ajatteletko itsestäsi esim.
seuraavasti (ks. Räsänen, 1996, 261):
- Sinä olet ainutlaatuinen.
- Sinä olet arvokkaampi
kuin uskotkaan.
- Sinä olet kyvykäs,
jos haluat.
- Sinä olet yhtä hyvä
kuin toisetkin.
- Sinun on syytä arvostaa
itseäsi.
- Sinä pystyt siihen, mihin
ryhdyt.
- Hymyilet ja naurat - myös
itsellesi.
- Voit oppia itse sen, mitä
haluat.
Miten sinä annat palautetta kollegallesi? (ks. Vertaispalautteesta).
Lähteitä:
Räsänen, J., 1996. Kehityksen ulottuvuuksia.
Kehityssuuntautunut oppiminen ja -arviointi. Jyväskylän
yliopiston Täydennyskoulutuskeskus. Johtamiskoulutuksen
julkaisu 8.
Willman, A., 2001. Yhteistyön ristiriitaiset
puhetavat. Diskurssianalyyttinen näkökulma
luokanopettajien tulkintoihin tiimityöstä.
Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulun yliopisto.
|
|