Autenttisille, todellisen elämän ongelmille on tyypillisiä muun muassa seuraavat asiat:

Ensimmäinen ja vaikein askel ongelmanratkaisussa on tunnistaa, että on olemassa ongelma.
On usein hankalampaa ymmärtää, mikä ongelma on, kuin osata ratkaista se.
Ongelmat ovat usein huonosti strukturoituja.
Ei ole tavallisesti selvää, mitä informaatiota tullaan tarvitsemaan, jotta annettu ongelma voidaan ratkaista; ei ole myöskään aina selvää, mistä tämä informaatio voidaan löytää.
Ongelmien ratkaisut ovat riippuvaisia tai vuorovaikutuksessa niiden kontekstien kanssa, joissa ongelmat esiintyvät.
Ongelmilla ei yleensä ole yhtä oikeata ratkaisua. Kriteerit sille, mikä konstruoi parhaan ratkaisun, eivät ole useinkaan selviä.
Ongelmien ratkaisuilla on seurauksia, joilla on merkitystä.
Ongelmien ratkaisu tapahtuu usein ryhmissä.
Ongelmat voivat olla monimutkaisia, sekavia ja itsepintaisesti säilyviä.

(Lähde: Siegel & Kirkley 1977; Aarnio & Enqvist 2002)