Etusivu »
Yleistä
Artikkelit
Tenttimuotoja
Tapauskuvauksia
Palautetyökaluja
SVY:n tarjoamia palveluja
Laatutyö opetuksen arvioinnissa
Videoleikkeet

Arvioinnin käsitteestä

Asko Karjalainen
Opetuksen kehittämisyksikkö
Oulun yliopisto

Arviointi on sanana ja käsitteenä monimerkityksinen. Joskus arviointi voidaan ymmärtää mittaamiseksi, joskus siitä puhutaan lähes mittaamisen vastakohtana. Sellaiset asiat, joita ei ole mahdollista mitata, ovat tällöin arvionvaraisia. Etymologisesti arviointi on sukua "arvaamiselle" ja "arvelemiselle". "Arvion mukainen" on puolestaan "luulon, otaksuman tai käsityksen mukaista". Mittaaminenkin on pitkälti summittaista, eli suurinpiirteistä, ylimalkaista ja likimääräistä arvion suorittamista. Esimerkiksi tentin arvostelu ja arvosanan antaminen eivät ole mittaamista (tieteellisen kielenkäytön mielessä), vaan kriteerinvaraista luokittelua. (ks. Arvostelu ei ole mittaamista). Mutta mitä ovat kulloisetkin kriteerit ja kuka ne määrittää? Onko arvioinnille olemassa "objektiivisia" kriteereitä? Kokonaisuudessaan arviointi on hyvin arvo- ja näkökulmasidonnaista - ajan paikan ja tilanteen mukaan vaihtelevaa - kontekstuaalista toimintaa. Arviointi ja palaute ovat myös olennainen, välttämätön osa inhimillistä toimintaa.

Arvioinnin määritelmä

Laajimmillaan arviointi voidaan määritellä 1) miksi tahansa toimenpiteeksi, jolla minkä tahansa asian, ilmiön tai toimenpiteen arvoa aavistellaan. Arviointi voi tässä laajimmassa merkityksessään olla opetuksen arviointia tai jonkin organisaatoin toiminnan laadunarviointia. Se olla tutkimuksen tieteellisyyden arviointia tai taideteoksen tai antiikkiesineen arvon määrittelyä. Toimenpide, jolla arvioidaan, voidaan nimetä mielipidekyselyksi, laatujärjestelmäksi tai vaikkapa tentiksi. Toimenpiteen voi ajatella koostuvan erilaisista arvioinnin välineistä ja niitä suunnitelevasta ja soveltavasta toiminnasta. Esimerkiksi systemaattinen vertaaminen voi olla arvioinnin toteuttamisen väline. Myös kriteeristön laatiminen voi olla arviointivälineenä. Arvo on jotakin inhimillistä hyvää, yksilön, yhteisön tai organisaation kannalta merkityksellistä ja tavoiteltavaa. Aavistelu taas on tiedostamista ja tiedetyksi tekemistä. Aavistelun synonyyminä voidaan puhua myös määrittämisestä. Arviointi on siis jonkin arvon määrittelemistä. Ymmärrettäessä arviointi näin laajasti, se muodostuu jopa inhimillisen toiminnan yhdeksi kattokäsitteeksi.

Hieman suppeammin rajattuna arviointi voidaan rajata tarkoittamaan 2) toiminnan tuloksellisuuden arviointia. Tällöin sillä tarkoitetaan minkä tahansa ongelma- tai suoritustilanteessa toimijaan kohdistuvaa tai toimijan itse suorittamaa toiminnan tuloksellisuuden seuraamista. Toiminnan tuloksellisuuden seuraamisen voi ymmärtää sen tarkkailemisena, miten hyvin toiiminta näyttää johtavan sille asetettuihin tavoitteisiin. Arviointi voidaan kohdistaa yhtä hyvin lopputuotokseen kuin siihen johtavan prosessin, tai molempien, tarkasteluun. Erona edelliseen (1) määrittelyyn on se, että arviointi kytkeytyy osaksi selkeästi rajautuvaa toimintaprosessia. Arviointia käytetään tämän määrittelyn mukaisesti toiminnanohjaukseen.

Arviointi voidaan määritellä myös 3) tentin tai kokeen synonyymiksi siten, että sana "arviointi" voidaan missä tahansa asiayhteydessä korvata sanalla koe, tentti tai testi. Voidaan esimerkiksi puhua diagnostisista testeistä ja formatiivisista tai summatiivisista tenteistä. Voitaisiin myös puhua luonnollisesta, mallintavasta tai keinotekoisesta arvioinnista tarkoittaen sillä erilaisia tenttimallien yleiskuvauksia.

Tässä yhteydessä suppeimpana arvioinnin määritelmänä arviointi tarkoittaa 4) tentin tai kokeen arviointia, eli tenttijän tenttisuorituksen onnistuneisuuden, tavoitteen- tai kriteerinmukaisuuden määrittämistä. Tällöin seurataan toimijan suoriutumista hänelle tahallisesti järjestetyssä ongelmatilanteessa (ks. Tentti järkeväksi osaksi koulutusta yliopistossa -artikkeli). Tällainen määrittely sulkee pois sellaisen käsitteiden käytön, jossa tentti ja arviointi ovat samaa tarkoittavia ilmaisuja. Arviointi on tässä määrittelyssä myös tentille alisteinen, sitä suppeampi, käsite. Arviointi on osa tenttiä. Tentti järjestetään ongelmatilanteena ja tentissä suoriutumista (tenttitehtävän ratkaisun onnistumista) arvioidaan. Yksi tapa havainnollistaa tätä määrittelyä on huomauttaa, että voimme varsin hyvin järjestää tentin tai kokeen, mutta jättää sen arvioimatta. Tällöin opiskelijalle on tahallisesti järjestetty ongelmatilanne, mutta mitään arviota ei tehdä siitä, miten hän ongelmatilanteessa toimii.

Arvioinnin rakenne-elementit

Arvioinnin lisämäärittelynä voidaan käyttää myös arvioinnin rakenne-elementtien käsitteellistä erottelua, joka saadaan määrittelyjen (2) ja (4) näkökulmasta kysymällä: mistä välttämättömistä osatekijöistä arviointi(tilanne) rakentuu? Siinä on mukana ainakin:

1. Arvioija (joka voi olla toimija itse, kanssatoimija, muu toimija tai ulkoinen arvioija)
2. Arvioitava toimija (joka toimii jossakin arvioitavassa ongelmatilanteessa)
3. Arvioinnin kohde (joka voi olla toimijan toiminnan tuotos tai siihen johtava prosessi)
4. Arvioinnin intressi (joka kertoo, miksi arviointi tehdään ja miksi sitä tehdään juuri tietyllä tavalla)
5. Arvioinnin välineet (joihin sisältyvät kaikki ne toimenpiteet, säännöstöt ja työkalut, joilla arvioitavan toiminnan arvokkuutta eli tavoitteenmukaisuutta määritellään)

Näiden rakenne-elementtien kokonaisuutta voi nimittää myös arvioinnin toteutustavaksi. Arvioija, arvioitava toimija sekä arvioinnin kohde lienevät sinällään selkeitä erotteluja, jotka eivät kaipaa lisämäärittelyjä. Sen sijaan arvioinnin intressiä ja arvioinnin välineitä on syytä täsmentää. Arvioinnin intressi koostuu arvioinnin tavoitteesta ja arvioinnin filosofisesta sekä käytännöllisestä perustelusta. Tästä rakennetekijästä voidaan puhua myös arvioinnin toiminta-ajatuksen käsitteellä, sillä arvioinnilla on aina jokin ajatuksellinen ja toiminnallinen perustelu. Arviointia toteutetaan, koska sillä halutaan esimerkiksi luokitella toimijoita, ohjata toimijoiden valintoja ja antaa palautetta toimijoille. Intressi ohjaa arviointia. Arvioinnin välineet sisältävät laajasti miellettynä arvioinnin kulttuurisen ja sosiaalisen kontekstin niin sosiaalisine kuin teknisinekin sääntöineen ja toimintamalleineen.

Arvioinnin perusmuodot

Arvioinnin perusmuodot ovat sisältyvä arviointi, osallistuva arviointi ja tarkkaileva arviointi. Arviointitoiminnassa perusmuodot voivat esiintyä yksin tai yhdistelminä.

Sisältyvä arviointi tarkoittaa arviointia, joka loogisesti ja välttämättä on aina mukana kaikkessa toiminnassa. Sisältyvä arviointi on siten itsearviointia kuvaava käsite. Arvioija ja arvioitava toimija ovat yksi ja sama henkilö, arvioinnin kohde on oman toiminnan jatkuva prosessi, arvioinnin intressi on toiminnan (tuloksellisuuden) kehittäminen ja arvioinnin välineet ovat yksilölliset.

Osallistuva arviointi on kahden tai useamman henkilön yhteistyössä suorittamaa arviointia. Toimijoilla on yhteinen ongelma, ja he arvioivat yhteistyötä ja toistensa toimintaa saadakseen ongelman ratkaistuksi. Osallistuva arviointi on sisältyvän arvioinnin tavoin elimellinen osa rationaalista toimintaa. Osallistuvassa arvioinnissa arvioija on yhteistyökumppani, arvioitava toimija on yhteistyön toinen osapuoli ja arvioinnin kohde on yhteistyön prosessi sekä itse toimintasisältö. Arvioinnin intressi on yhteisen toiminnan (tuloksellisuuden) seuranta ja kehittäminen. Arvioinnin välineet ovat interaktiiviset, eli toimijoilla on arviointityökaluja koskeva yhteisymmärrys tai jaettu tietämys.

Tarkkaileva arviointi tarkoittaa toimintaa ulkoapäin seuraavaa, observoivaa, kontrolloivaa tai määrittävää arviointia. Tarkkailevassa arvioinnissa arvioija ei ole osa primääritoimintaa, vaan hän on mukana itsenäisenä "ylemmän tason" tomijana. Tarkkaileva arviointi on toiminnan ulkoista, toimintaan kohdistuvaa, normatiivista seurantaa ja luokittelua. Normatiivisuus tarkoittaa sitä, että arvioija vertaa toimijan suoritusta johonkin hallussaan olevaan normiin, joka antaa mittapuun suorituksen hyväksyttävyydelle. Normi voi olla sisällöllinen kuvaus tai numeerinen standardi. Tarkkailevassa arvioinnissa arvioija on toiminnalle ulkopuolinen (arvioinnin) asiantuntija, arvioinnin toimija voi olla yksilö, ryhmä tai yhteisö ja arvioinnin kohde on toiminnan prosessi tai toiminnan tuotokset. Arvioinnin intressi on kriittinen tai kyseenalaistava ja arvioinnin välineet ovat ammattimaisia, spesialisoituneita, erityistä asiantuntemusta vaativia.

Kolmen edellä mainitun perusmuodon yhdistelmää voidaan kutsua arviointiratkaisuksi. Arviointiratkaisu tarkoittaa arvioinnin perusmuotojen toteutumista tietyssä ajallispaikallisessa tai kuvitteellisessa toiminnassa, esimerkiksi arviointimuotojen painotuksia kurssitentissä tai tenttimallissa. Arviointi muotoutuu jatkuvasti ajan, paikan ja toiminnan mukaan erilaiseksi kokonaisuudeksi. Se ei siis säily samanlaisena, vakioisena.