Etusivu »
Yleistä
Artikkelit
Tenttimuotoja
Tapauskuvauksia
Palautetyökaluja
SVY:n tarjoamia palveluja
Laatutyö opetuksen arvioinnissa
Videoleikkeet

Tieto- ja viestintätekniikka
opetuksen ja oppimisen arvioinnissa

Tytti Tenhula, Soile Jokinen ja Sampo Koivula
Opetuksen kehittämisyksikkö
Oulun yliopisto

Tieto- ja viestintätekniikkaa (tvt) on alettu viime vuosina käyttää enenevässä määrin myös myös yliopisto-opetuksen ja -oppimisen arvioinnissa. Esimerkiksi www-sivuilla olevat palaute- tai ilmoittautumislomakkeet ovat lisänneet suosiotaan kaikkialla yliopisto-organisaatiossamme. Tieto- ja viestintätekniikan avulla voidaan helpottaa ja tehostaa arviointitoimintaa sekä saada siihen joustavuutta ja läpinäkyvyyttä. Teknologia ei kuitenkaan ratkaise arviointiin liittyviä peruskysymyksiä. Arvioinnin tavoitteet, kohde, kriteerit ja muut periaatteelliset valinnat on myös tvt:tä hyödyntävissä ratkaisuissa arvioijan (opettajan) itse ratkaistava.

Opiskeluprosessit näkyviksi verkon avulla

Verkon enkä tärkeimpänä lisäarvona arvioinnin kohdalla voidaan pitää sitä, että se mahdollistaa lopputuotosten arvioinnin lisäksi myös työskentelyprosessin seurannan. Verkossa opiskelijoiden yhteinen jaettu tiedonrakentamisprosessi saadaan ainakin osittain näkyväksi. Työskentelystä jää jälkiä tiedostoihin, joita opiskelijat ja opettajat voivat prosessin kuluessa ja sen jälkeen arvioida. Arvioinnin tulosten ja niistä seuranneiden toimenpiteiden julkisuus myös lisää ja edistää yhteisöllistä tiedonrakentelua. Kannattaa kuitenkin muistaa, että opiskelijan työskentelyprosessi ei koskaan kokonaisuudessaan näy verkossa. Jos arvioinnin kohteena on pelkästään verkossa näkyvä aktiivisuus, saattaa oppimisen laadusta syntyä vääristynyt kuva.

Jotta opetus olisi tuloksellista ja tehokasta, tulee opettajalla olla jonkinlainen käsitys opiskelijoiden ennakko-osaamisesta opetusta aloittaessaan. Opettajan on syytä jollakin tavalla selvittää opiskelijoiden aiempi osaaminen ja ennakkokäsitykset opiskeltavasta asiasta. Myös opiskelijoiden toiveita, tarpeita ja odotuksia on hyvä kuulla. Näiden asioiden selvittämiseen tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa luontevan kanavan jo ennen (lähi)opetuksen alkamista. Opettaja voi esimerkiksi laatia opiskelijoille alkutentin ja pyytää heitä vastaamaan tiettyihin kysymyksiin vaikkapa sähköpostin välityksellä. Yksi mahdollisuus on käyttää ns. verkkoaivoriiheä. Tässä opiskelijoita pyydetään kirjaamaan esim. kurssin oppimisympäristöön tai muuhun yhteiseen tilaan/dokumenttiin omia ennakkokäsityksiään, toiveitaan ja tarpeitaan käsiteltävistä aiheista. Aivoriihessä jokainen saa esittää omia ideoitaan ja ajatuksiaan kritiikittömästi. Mikäli samoja tai samantyylisiä aiheita tulee esille paljon, antaa se opettajalle vinkkejä siitä, mitä opiskelijat osaavat ja mitä he kurssilta odottavat. Verkkoaivoriihen tulee kuitenkin tapahtua hyvissä ajoin ennen kurssin alkamista, jotta opettaja ehtii tutustua opiskelijoiden kommentteihin ja tehdä tarvittavat muutokset omaan suunnitelmaansa.

Tieto- ja viestintätekniikka soveltuu erinomaisesti myös erilaisten välipalautteiden ja "väligalluppien" toteutukseen kurssin aikana. Väligallupin voi toteuttaa esimerkiksi verkkokyselynä, jossa opiskelijoilta kysytään mielipidettä jostakin kurssiin liittyvästä asiasta tai heitä pyydetään arvioimaan omaa oppimistaan sekä kurssin toteutusta ja sisältöä tähän mennessä. Myös opiskelijan mahdollisesti kohtaamia ongelmia saadaan esiin välipalautteiden avulla.

Kuviossa 1 on esitetty yksi tapa hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa oppimisen ja opetuksen arvioinnissa.

Kuvio 1. Tapausesimerkki tvt:n hyödyntämisestä.

Digitaalisella portfoliolla oppimisen prosessi esiin

1990-luvulla on portfolioiden käyttö arvioinin välineenä yleistynyt yliopisto-opetuksessa. Portfoliotyön ensisijaisena tavoiteena on tuoda arvioinnin kohteeksi koko opiskeluprosessi ei vain sen lopputulos. Viime vuosina perinteisten paperimuotoisten portfolioiden rinnalla on alettu käyttää myös digitaalista portfoliota. Teknologia lisää opiskelijan mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja tallentaa portfolioonsa erityyppistä sisältöä. Digitaalisen portfolion tekeminen edellyttää opiskelijoilta monenlaista osaamista (vrt. kotisivujen teko), mutta tarjoaa toisaalta luontevan syyn tällaisten taitojen harjoittelemiselle ja hankkimiselle.

Digitaalisuuden tuomia etuja portfoliotyöhön:

• Verkko helpottaa portfolion dokumentointia
  - mm. grafiikan, äänen, digitaalisen kuvan, videon ja multimedian linkittäminen mahdollista
  - linkit autenttisiin näytteisiin, esim. opiskelijoiden tuotoksiin
  
• Antaa uusia mahdollisuuksia portfolion jäsentämiseen
  - hypertekstin avulla on mahdollista havainnollistaa/painottaa tärkeitä asioita ja tuoda esiin asioiden välisiä yhteyksiä
  
• Portfolion julkistaminen ja palautteen saaminen helpottuu.
  
• Verkko kannustaa visuaalisuuden hyödyntämiseen.

Verkkokeskustelujen arvioinnista

Verkkokeskustelujen arviointi on herättänyt vilkasta keskustelua yliopisto-opettajien keskuudessa. Verkkokeskustelun arviointi esimerkiksi verkossa käytetyn ajan perusteella ei yleensä ole perusteltua. Jo kustannussyistä monet opiskelijat käyvät verkossa vain tulostamassa verkkomateriaalin tai tallentamassa sen omalle levykkeelleen. Opiskelu voi tapahtua lähes kokonaankin verkon ulkopuolella, jonne taas palataan kun on tehty esim. tarvittavat tehtävät. Tilastot eivät myöskään kerro mitään siitä, kuinka laadukasta keskustelu verkossa on ollut. Viestien määrä voi olla suuri, mutta niissä ei ole lainkaan "sisältöä". Oma ongelmansa arvioinnin kannalta ovat myös ns. "lurkkijat". Miten arvioidaan sellaisia opiskelijoita, jotka kyllä seuraavat keskustelua, mutta eivät itse aktiivisesti osallistu siihen. Tilastojahan on helppo kaunistella pelkästään sillä, että käy klikkaamassa viestejä auki. Toisaalta lukeminenkin on aktiivista toimintaa ja saattaa aikaansaada merkittäviä oppimiskokemuksia opiskelijalle itselleen.

Verkkokeskustelussa arviointi voi olla esimerkiksi opettajan suorittamaa tarkkailevaa arviointia, opiskelijan suorittamaa itsearviointia kriteereitä hyödyntäen tai vertaisarviointia esimerkiksi eri roolien kautta. Itsearvioinnissa opiskelijat voivat arvioida yhteistyön koko prosessia ja omaa osuuttaan siinä sekä sitä, mitä tuo prosessi heille opetti. Verkkokeskustelussa arviointi ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Kirjallisen, rönsyilevän keskustelun hahmottaminen voi olla hankalaa. Keskustelua voi jäsentää pyytämällä opiskelijoita laatimaan siitä lopuksi yhteenveto. Itsearvioinnin ongelmana saattaa olla myös opiskelijoiden ankaruus itselleen. Vertais- ja itsearvioinnin sekä opettajan tekemän arvioinnin yhdistäminen voisikin antaa totuudenmukaisimman kuvan opiskelijan toiminnasta ja osaamisesta.

Verkkokeskustelun osalta arvosanan (numeron) antaminen on vaikeaa. Olennaisempaa on seurata sitä, että keskustelu täyttää asetetut määrälliset ja laadulliset kriteerit. Usein verkkokeskustelun tavoitteena on ryhmän yhteisen ymmärryksen rakentaminen, jolloin ryhmällä on kollektiivinen vastuu opiskelutoiminnastaan. Tällaisissa tapauksissa yksilöiden suorituksen arviointi itsenäisinä suorituksinaan on keinotekoista. Saattaa olla mielekkäämpää arvioida ryhmän suoritusta kokonaisuutena ja antaa kaikille sama arvosana.

Tekniikasta apua palautteen keräämiseen

Teknologian avulla on mahdollista helpottaa opiskelijapalautteen keräämistä ja sen käsittelyä. Palautteen käsittelystä poistuu muutamia välivaiheita, kuten esimerkiksi vastaajan käsialan kryptisten hieroglyfien tulkinta, vastausten puhtaaksikirjoitus ja niiden kokoaminen ja kategorisointi omien teemojensa alle. Kone esimerkiksi laskee keskiarvon saman tien ja piirtää tulosten pohjalta halutut kuviot tai diagrammit. Verkossa saadut palautteet voi myös julkistaa välittömästi, joka parantaa arvioinnin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Opettaja voi esimerkiksi näyttää koosteen edellisen vuoden palautteista, jolloin opiskelijat heti näkevät, miten palautteet ovat vaikuttaneet ja mitä parannustoimenpiteitä kurssiin on tehty. Verkon kautta palautteen antamiseen voidaan saada myös interaktiivisuutta - esimerkiksi verkkokeskustelun avulla. Erityisesti etäopetuksessa varsin toimiviksi ovat myös osoittautuneet ratkaisut, joissa opiskelijat voivat reaaliaikaisesti kommentoida opetusta, esittää kysymyksiä ja antaa palautetta chat-yhteyden kautta, samaan tapaan kuin television A-Talk ohjelmassa.

Palautteen antamiseen verkon kautta liittyy luonnollisesti myös omat ongelmansa. Vaikka palautelomake olisi verkossa kaikkien saatavilla ja sitä voisi antaa ajasta ja paikasta riippumatta, ei se vielä takaa sitä, että lomaketta myös käytettäisiin. Vastausprosentti on saattanut jopa romahdusmaisesti laskea, kun laitoksella on siirrytty luennon yhteydessä kerättävistä paperilomakkeista, luennon jälkeen täytettäviin www-lomakkeisiin. Opiskelijoiden aktivointi ja palautteen tärkeyden korostaminen onkin ensiarvoisen tärkeää. Kannattaa myöa miettiä, voisiko palautteen antamisen jopa sisällyttää kurssin pakollisiin tehtäviin.

Seuraavassa kysymyksiä, joita opettajan kannattaa pohtia ennen palautteen keräämistä:

• Mikä on arvioinnin / palautteen keruun tarkoitus?
• Missä vaiheessa opintojaksoa palautetta pyydetään?
• Miten ja missä muodossa palautetta hankitaan (paperilomake, sähköposti, www-lomake, oppimisympäristön palautelomake, verkkokeskustelu, lähiopetus jne.)?
• Käytetäänkö avoimia kysymyksiä vai valmiita vastausvaihtoehtoja?
• Mistä asioista palautetta halutaan?
• Miten opiskelijoita motivoidaan palautteen antamiseen (vastausten kattavuus)?
• Miten saadaan mahdollisimman luotettavaa palautetta (esim. annetaanko palaute nimellä vai ilman)?
• Kuka ja miten saatua palautetietoa käsitellään ja käytetään?
• Miten palauteyhteenveto palautetaan opiskelijoille ja kollegoille?

Varasuunnitelma tarpeen ongelmatilanteiden varalle

Monella opettajalla, ja myös opiskelijalla on vielä kynnys ylitettävänään tvt:n osalta. Pelko ja ahdistus siitä, että tekniikka pettää tai omat taidot eivät riitä, aiheuttaa vastustusta teknologian hyödyntämiseen. Teknologia auttaa ja helpottaa toimintaa vain toimiessaan. Lentävälause "Onko kiire, vai tehdäänkö tietokoneella?" saattaa arkikiireessä tuntua hyvinkin todelliselta. Toisinaan teknisen sovelluksen toteuttaminen, niiden ylläpito sekä erilaisten ongelmien ratkominen saattaa viedä kohtuuttomasti aikaa saataviin hyötyihin verrattuna. Toisaalta myös kokeiluja on tärkeää tehdä, sillä ilman niitä järjestelmät eivät kehity, eikä tietoa kartu siitä, mikä toimii autenttisessa tilanteessa ja mikä ei.

Teknologiaa käyttäessään on syytä aina miettiä varasuunnitelma tai vaihtoehtoinen ratkaisu teknisten ongelmien varalle. Tämä pätee laajemminkin tietoverkkoja hyödyntävän opetuksen järjestämiseen, ei vain arviointiin. Myös koneiden, laitteiden ja ohjelmien saavutettavuudessa on vielä paljon parantamisen varaa. Osalle opiskelijoista verkkoyhteydellä varustetun tietokoneen löytäminen saattaa olla vaikeaa.

Eettisiä huomioita

Oppimisen arvioinnin ja esimerkiksi oppimisympäristöihin tuotettujen tenttien kohdalla saattaa opettajaa arveluttaa vastausten kopioimisen ja varastamisen helppous. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että jos väärinkäytöksiä tapahtuu, niiden jäljittäminen on helppoa. Jos opiskelija on esimerkiksi kopioinut vastauksensa internetistä, kopion jäljille pääsee käyttämällä hakukoneissa samoja hakusanoja tai lauseita, joita opiskelijakin on vastauksessaan käyttänyt. Alkuperäinen teksti löytyy suurella varmuudella hakukoneen ensimmäisten hakutulosten joukosta.

Tietotekniikka mahdollistaa palautteen nimettömyyden ja toisaalta myös antaa kuvan anonyymisyydestä. Vaikka käsialaa ei koneella kirjoitetusta tekstistä voi tunnistaa, on vastaukset kuitenkin kohtalaisen helppo yhdistää antajaansa kirjoitus- ja ilmaisutyylin kautta - varsinkin pienissä opiskelijaryhmissä. Jos opiskelijoiden antamat palautteet tulevat esim. laitoksen www-sivuille kaikkien nähtäville, on eettisesti korrektia etukäteen mainita palautteen julkisuudesta, vaikka palautteenantajien nimiä ei missään näkyisikään.

Työkaluja ja palveluita arviointiin

Myös arvioinnin tueksi on viime vuosina kehitetty erilaisia tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä ohjelmia ja muita teknisiä sovellutuksia. Erityisesti oppimisympäristöjen eli -alustojen (esim. WebCT, Discendum Optima, FLE) käyttö on lisääntynyt yliopisto-opetuksessa. Useimmat oppimisympäristöt sisältävät valmiita työkaluja opiskelijoiden aktiivisuuden seurantaan, samoin kuin erilaisia automatisoituja kysymys- ja arviointitoimintoja. Näitä voi hyödyntää oppimisen arvioinnissa, opiskelijoiden itsearvionnissa sekä palautetyökaluina. Usein niistä saatava informaatio on kuitenkin tilastollista, eivätkä ne erityisen hyvin sovellu oppimisprosessin jatkuvaan laadulliseen ja sisällölliseen arviointiin.

Myös erilaisia keskustelualueita, chattia tai news-keskustelua voi käyttää apuna palautteen hankkimisessa. Palautteen julkisuus voi kuitenkin olla sen antamista karsiva tekijä. Pois saattaa myös jäädä kehittämiselle tarpeellinen kriittinen palaute. Toisaalta julkisuus karsii usein palautteista pois myös räikeimmät epäasiallisuudet.

Puhtaasti tenttimiseen ja arviointiin kehitellyistä sovelluksista tunnetuin on alkuaan Joensuun yliopistossa kehitetty "Tenttiakvaario", joka on tentin laatimiseen (tentaattori) ja sen suorittamiseen (opiskelija) tarkoitettu tietokoneohjelma. Myös joissakin luentosaleissa käytössä olevia äänestyskoneita voidaan pitää arvioinnin teknisenä sovelluksena. Tuloaan tekevät myös ns. älykkäät lomakkeet, jotka muokkautuvat vastaajan profiilin perusteella.

Kattavia ja laadukkaita opetuksen ja oppimisen arviointiin keskittyviä palvelusivustoja, joista opettajat saisivat esimerkkejä ja malleja toimivista arviointiratkaisuista, löytyy verkosta vielä varsin vähän - ainakaan kotimaisia sellaisia. Tällaisista mainittakoon esimerkiksi:

• IQ-FORM - verkko-opiskelun ohjaus- ja arviointijärjestelmä, joka on Helsingin yliopiston Kasvatustieteen laitoksen ja Tietojenkäsittelytieteen laitoksen yhteistyönä aloittama oppimisen laadun arviointi- ja tukijärjestelmän kehittämisprojekti. Projektissa on luotu vuorovaikutteinen palautejärjestelmä, IQ-FORM -ohjelmisto, jolle on ominaista tietojenkäsittelytieteen uusien älykkäiden tekniikoiden hyödyntäminen oppimisprosessin tukena. Nykyisin IQ-FORM on myös Suomen virtuaaliyliopiston verkkopalvelu.
• Opetushallituksen tuottama Välineitä itsearviointiin -sivusto on tehty tukemaan kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvaa arviointityötä. Aineisto koostuu kuudesta temaattisesta kokonaisuudesta, jotka ovat 1) toiminta-ajatus ja tavoitteet, 2) yhteistoiminta, 3) resurssit, tilat ja tukipalvelut, 4) ilmapiiri ja johtamiskulttuuri, 5) opetus ja oppiminen sekä 6) oppilas- ja opettajatiedot.
• Myös Tampereen yliopistossa tuotettu Verkkotutor sisältää oppimisen itsearviointitestejä ja oppimistyylikartoituksia.

Www-lomakkeet ovat yleisiä apuvälineitä kurssipalautteiden keräämisessä. Palautelomakemalleja löytyy verkosta joka lähtöön. Erilaisia ja eri tieteenalojen palautelomake-esimerkkejä on koottu Arvioinnin ABC -materiaalin Palautelomakkeet-kohtaan.