Etusivu
»
|
Palautteen antaminen työyhteisössä"Vahvistakaa minua osoittamalla myötätuntoa
vahvoja puoliani eikä heikkouksiani kohtaan." Työyhteisössä annettavan palautteen merkitys on suuri sekä yhteisön itsensä että siellä toimivien yksilöiden kannalta. Työyhteisössä vallitsee usein tietynlainen ilmapiiri, joka voi omalta osaltaan vaikuttaa yhteisön kehittymiseen. Räsänen (1996) on teoksessaan Kehityksen ulottuvuuksia mukaillut Pöyhösen (1986) luokittelemia työyhteisöjen ilmapiirejä. Samalla, kun tutustut seuraaviin luokitteluihin, mieti millainen ilmapiiri omalla laitoksellasi / omassa työyhteisössäsi vallitsee. 1. Tulehtunut ja painostava ilmapiiri, jossa ihmiskuva on luonnottoman jäykkä, loukkaava ja sokea yksilöllisille arvoille. Yhteisössä keskinäisen vuorovaikutuksen tarkoituksena on osoittaa todeksi ainoastaan yksilöiden 'väärät' ajattelu -ja toimintatavat. 2. Jähmettynyt ilmapiiri, jossa vallitseva ihmiskuva on muodollinen, ylirationalisoitunut ja kapean tehtäväkeskeinen. Tällaisessa ilmapiirissä yksilöiden välisiä eroja ei tueta. 3. Sopusointuinen ja tukea antava ilmapiiri, jossa ihmiskuva on realistinen, arvostava ja yksilöiden väliset erot huomioiva. Vuorovaikutus tukee työmoraalia, sosiaalisuutta, itsekunnioitusta ja auttaa stressitilanteissa. 4. Haastava ja kehittävä ilmapiiri, jossa ihmiskuva on dynaaminen. Ilmapiiri edistää luovuutta ja uudistumista ja antaa arvostuksensa yksilöllisille eroille. Vuorovaikutuksella edistetään työn mielekkyyden kokemusta, itsearvostusta ja persoonallisuuden kehittymistä. Arto Willman (2001, 53) on käsitellyt väitöskirjassaan Yhteistyön ristiriitaiset puhetavat Sharanin (1996) ajatuksia palautteen antamisesta. Seuraavassa käydään läpi muutamia asioita, joihin Sharanin ja Willmanin mukaan tulisi kiinnittää huomiota palautetta annettaessa. 1. Ilmapiirin tulisi olla palautteen antamiseen sopiva. Tällöin myös palautteen saajan tulee olla halukas vastaanottamaan palautetta, hänen tulee arvostaa sitä ja kuunnella palautteen antajaa aktiivisesti. 2. Palautteen tulisi olla kuvailevaa eikä tuomitsevaa tai liian tulkitsevaa. 3. Palautteen tulisi kohdistua asiaan, joka on muutettavissa ei henkilön persoonallisuuteen. Lisäksi sen tulisi ajoittua lähelle tapahtumahetkeä. 4. Palautteen tulisi olla rehellistä, avointa ja rakentavaa. Se tulisi antaa olennaisesta asiasta ja kohdistua mieluummin tiettyyn yksittäiseen kohtaan/asiaan kuin kovin yleiseen luonnehdintaan asiasta. 5. Palautteen saajan ja antajan tulisi kyetä jakamaan työstä tai projektista syntyneet tuntemukset siten, ettei kukaan tunne itseään paremmaksi tai huonommaksi. 6. Palautteen tulisi keskittyä sekä prosessiin että tuloksiin ja sitä tulisi antaa prosessin aikana. Se tulisi suhteuttaa oppijan lähtötasoon ja tavoitteisiin. Palautteen tulisi lisäksi olla sellaista, että sen saaja aktivoituisi dialogiin ja vuorovaikutusprosessiin omien vahvuuksien ja kehittämistarpeiden tiedostamiseksi. Palautteen vastaanottamisestaWillman (2001) jatkaa Sharanin (1996) mukaisten ajatusten pohdintaa kuvaamalla, että palautteen saajan tulisi olla halukas vastaanottamaan palautetta ja kuunneltava aktiivisesti. Tämän lisäksi vastaanottajan tulisi rohkaista kollegoitaan antamaan yksittäisiä esimerkkejä ja selventämään annettua palautetta. Palautteen saaja voi lisäksi selventää saatua palautetta kertomalla sen palautteen antajille omin sanoin. Palautteen saajan tulisi myös kertoa toisille, mitä hän ajattelee saamastaan palautteesta (Willman, 2001). Pohdittavaksi:
|
|||