Laitos tai sen yksittäinen opettaja voi saada palautetta
opetuksestaan opiskelijoilta, kollegoilta, ulkopuolisen
arvioinnin sekä itsearvioinnin kautta. Seuraavat jaottelut
perustuvat Matti Lappalaisen artikkeliin teoksessa Opetus,
oppiminen ja arviointi (1997).
1. Opiskelijat opetuksen arvioijina
Opiskelijoilta saa usein arvokasta palautetta laitoksen
ja yksittäisen opettajan opetuksesta sekä siitä,
mihin opetuksen kehittämisessä tulisi painottua.
Opiskelijoilta voidaan kerätä palautetta esimerkiksi
erilaisilla palautelomakkeille (ks. esimerkkejä
palautelomakkeista). Palautelomakkeet voidaan jakaa
joko paperiversioina tai tehdä niistä esimerkiksi
www-sivut, jonne opiskelijat voivat palautettaan antaa.
Kurssipalautteen keräämisestä voit lukea
lisää täältä.
Palautelomakkeiden kirjossa yhdeksi hyväksi havaittu
vaihtoehto on kysyä opiskelijoilta avoimin kysymyksin,
mikä opiskelussa oli hyvää, mikä meni
pieleen ja millaisia kehittämisideoita opiskelijoilla
kurssin suhteen on. Tällainen palautteenkeruu oikein
ja harkitusti käytettynä aktivoi opiskelijoita
nimenomaan pohtimaan, miten kurssia voitaisiin kehittää
toimivammaksi ja oppimista paremmin palvelevaksi.
Opiskelijoilta ei tule kerätä palautetta vain
palautteen itsensä vuoksi. Palautetta tulee myös
käsitellä ja hyödyntää. Yhtenä
ratkaisuna voi olla opettajan ja opiskelijoiden yhteiset
palautekeskustelut tai laajemmin koko laitosta koskevat
palautepäivät (ks. palautepäivät).
(Lappalainen, 1997.)
2. Opettaja opetuksen arvioijana
Yhtenä opetuksen palautteen arvioijana voi toimia
opettajan itsensä kokoama opetusportfolio (ks. Portfolio
palautteena). Portfolion laatiminen edellyttää
opettajalta sekä perusteellista oman opetustyönsä
pohdintaa että esimerkiksi vertaispalautteen hankkimista
omilta kollegoilta.
|
Opettajan työn itsearviointivälineenä voi
toimia vaikkapa ns. luento- tai opetuspäiväkirja,
johon opettaja opetuksensa jälkeen reflektoi opetustilannetta.
Reflektoinneista on hyvä koostaa myös tiivistelmä,
jonka voi liittää portfolioonsa.
Työyhteisössä kannattaa hyödyntää
myös kollegapalautetta. Yhteisistä keskusteluista
on hyötyä niin palautteen saajalle ja antajalle
kuin työyhteisöllekin. Opetustyössä
kollegapalautetta voi kerätä helposti esimerkiksi
silloin, jos opetusta / opetuksen suunnittelua hoidetaan
parityönä. Samoin myös vierailut kollegan
työtilanteissa mahdollistavat vertaispalautteen antamisen.
Saadut vertaispalautteet kannattaa liittää myös
omaan portfolioon. (Lappalainen, 1997.)
3. Ulkopuolisten hyödyntäminen opetuksen arvioinnissa
Ulkopuolisessa arvioinnissa pyydetään oman yksikön
/ laitoksen ulkopuolista tahoa esittämään
arvionsa yksikön tai laitoksen opetuksesta. Ulkopuolista
palautetta yksikön toiminnasta voidaan saada myös
omasta yksiköstä aikoinaan valmistuneilta opiskelijoilta
(alumneilta). Heillä on näkemyksiä sekä
laitoksella annetusta opetuksesta, työelämästä
ja näiden vastaavuudesta. Yhteyksiä oman laitoksen
kasvatteihin kannattaa siis pitää!
Lisäksi ns. benchmarking-arvioinnissa
hyödynnetään oman organisaation ulkopuolisia
tahoja. Tällöin omaa toimintaa verrataan "parhaisiin"
toimijoihin, jonka kautta pyritään löytämään
kehitettäviä kohteita ja uusia toimintatapoja
myös oman yksikön toimintaan. (Lappalainen, 1997.)
Lähde:
Lappalainen, M., 1997. Arvioinnin merkitys
yliopiston opetuksen ja oppimisen osana. Teoksessa
Lappalainen, M. (toim.) Opetus, oppiminen ja arviointi.
Turun yliopiston arviointijärjestelmän rakentaminen.
Turun yliopisto. Hallintoviraston julkaisusarja 4/97.
Unipaps: Turku.
|
|