Etusivu »
Yleistä
Artikkelit
Tenttimuotoja
Tapauskuvauksia
Palautetyökaluja
SVY:n tarjoamia palveluja
Laatutyö opetuksen arvioinnissa
Videoleikkeet

Arviointisanastoa

Absoluuttinen arviointi. Kaikki oppijat arvioidaan yhteisen muuttumattoman normin - saavutuskriteeristön - suhteen. (Karjalainen 2001.)

Accountability. Tulosvastuullisuus.

Akkreditointi. Ulkopuolisen asiantuntijan suorittama arviointi, jossa tarkistetaan esim. koulutusohjelman osalta, täyttääkö se sille asetetut laadun minimikriteerit.

Allokatiivinen arviointi. Arviointia, jota käytetään määrärahojen jaon ja/tai budjetoinnin pohjana.

Arvioida. 1. määrittää, laskea, päätellä summittaisesti, tehdä arvio. 2. = arvostella l. määrittää jnk arvo hyvien ja huonojen puolien perusteella. (Kielitoimiston sanakirja 2.0.)

Arvioinnin intressi. Arvioinnin motiivi. Arviointiin ryhtymisen käytännöllinen perustelu, joka kertoo, miksi arviointiin on ryhdytty. Usein selittää myös sen, miksi arviointi toteutetaan tietyllä tavalla.

Arviointi. Asian, ilmiön tai toimenpiteen arvon määrittäminen. Arviointi (evaluation) on prosessi tai sellaisen prosessin tulos, jossa jollekin annetaan arvo. (Scriven 1991.)

Arviointi -termi muissa kielissä: Englannin kielessä mm. evaluation, assessment, grading, rating; estimate, appraise. Saksan kielessä mm. bewertung, beurteilung, zensur. Ruotsin kielessä mm. bedömning, taxering; värdera, upskatta, evaluera.

Arviointikriteeri. Julkilausuttu arvo, johon vedotaan arviointitilanteessa.

Arviointiparadigma. Arvioinnin oppisuuntaus. Esimerkiksi laadullisen arvioinnin suuntaus.

Arvioiva (evaluatiivinen) arviointi. Pyritään saamaan arvio, joka kertoo hyvyydestä tai huonoudesta. Arviointi voi auttaa muutoksen toteuttamisessa: huono joko poistetaan tai sitä pyritään kehittämään ja hyvät käytännöt säilytetään tai niitä pyritään vahvistamaan. (Hämäläinen 1994.)

Arvostella. Määrittää jnk arvo hyvien ja huonojen puolien perusteella, arvioida. (Kielitoimiston sanakirja 2.0.)

Arvostelu. 1. arvosteleminen. 2. us. nimenomaan moittivasta arvostelemisesta. 3. arvosteleva lausunto t. kirjoitus, arvosteleva esittely. Erik., us. mon. koulutodistuksen arvosanat, todistus. (Kielitoimiston sanakirja 2.0.)

Auditointi. Ulkoisen arvioinnin muoto. Tarkastamista, alunperin tilintarkastamista. Nykyisin puhutaan myös sisäisestä auditoinnista ja sisäisestä tarkastuksesta.

Autenttinen arviointi. Luonnollinen ja mahdollisimman todellisen elämän kaltainen arviointi. (Karjalainen 2001.)

Avoin arviointi. Arviointi, jossa arvioinnin rakenne-elementit (toteutustapa perusteluineen, kriteereineen ja pisteytyksineen) olennaiselta osaltaan ovat yhtälailla sekä arvioijan että arvioitavan tiedossa. (Karjalainen 2001.)

Benchmarking. Arviointia, jossa organisaatiot (tai sen osat) vertaavat toimintaansa ja prosessejaan toisen organisaation kanssa. Vertailukumppani etsitään yleensä itseä jossakin suhteessa paremmasta organisaatiosta. Benchmarking on menetelmä, jossa opitaan hyviltä esikuvilta ja jonka tavoitteena on saavuttaa parannuksia omassa toiminnassa (Laatukeskus 1998.). Benchmarking on ihmisen luontainen utelias tapa toimia ja kartoittaa yhteistyön ja ystävyyden edellytyksiä (Karjalainen, Kuortti & Niinikoski 2001.).

Diagnostinen arviointi. Oppijan lähtötason selvittäminen: mitä hän jo tietää ja taitaa ennen opetusta (Karjalainen 2001.)

Diagnostisoiva arviointi. Edeltävälle tiedolle tai havainnolle yritetään löytää selityksiä ja sitä kautta ehdotuksia muutoksen aikaansaamiseksi. Diagnoosi eroaa arvioivasta arvioinnista siinä, että vaikutusmekanismit otetaan huomioon. Usein sekä päämäärä että arvotettu lähtökohta ovat etukäteen tiedossa ja niihin yritetään etsiä syitä ja keinoja. Yleensä diagnoosi soveltuu selkeästi rajattuihin ongelmiin. (Hämäläinen 1994.)

Ekologinen validiteetti (ecological validity). Arviointituloksen tosielämän vastaavuus. Esimerkiksi, kuinka oppimisen arviointitulos kertoo opiskelijan kyvystä selviytyä todellisen elämän tilanteissa.

Ennustava arviointi. Ennustavassa arvioinnissa arvioitavasta kohteesta saadun tiedon varassa voidaan päätellä, miten se tulee kehittymään. (Koli & Silander 2002.)

Epäavoin (salaava) arviointi. Arviointi, jossa arvioinnin rakenne-elementit olennaiselta osaltaan (toteutustapa perusteluineen, kriteereineen ja pisteytyksineen) 1. ovat vain arvioijan tiedossa, tai 2. eivät ole arvioijan eikä arvioitavan tiedossa, tai 3. ovat vain arvioitavan tiedossa. (Karjalainen 2001.)

Epäsuora arviointi. Arviointi, jossa on edellistä enemmän välivaiheita ja välittäviä tekijöitä. Tällainen arviointi on toiminnasta erillinen tai toiminnalle ulkoinen toiminta-alueensa, jossa käytetään erityisiä arviointivälineitä kohteena olevan toiminnan tarkkailemiseen. Juuri arviointivälineiden avulla epäsuora arviointi tietoisesti etääntyy arvioitavasta toiminnasta. (Karjalainen 2001.)

Evaluaatio. Arviointi. Voi tarkoittaa myös kasvattajan suorittamaa arviointia ja organisaatioiden laadunarviointia.

Formatiivinen arviointi. Opetuksen aikana tapahtuva oppimisen testaus, jolla ajatellaan olevan myös motivoiva merkitys: esimerkiksi yliopistojen välikokeet, pistokokeet, jne. (Karjalainen 2001.) Formatiivista arviointia tapahtuu opettajan seuratessa opiskelijan työskentelyä ja opettajan antaessa välitöntä, toimintaa ohjaavaa palautetta. Oppimisprosessissa saadun palautteen avulla pyritään ohjaamaan prosessia kohti tavoitteita. (Koli & Silander 2002.)

Ilmeisvaliditeetti (face validity). Itsestäänselvyyteen pohjautuvaa luotettavuutta.

Indikaattori. Ilmaisin tai havainto, joka kertoo tietyn arviointikriteerin täyttymisestä.

Institutionaalinen arviointi. Kokonaisarviointi. Koko organisaation toiminnoista, toiminnan edellytyksistä ja tuloksista tehtävä arviointi.

Itsearviointi. Joskus arvioinnin tarkoituksena voi olla itseymmärryksen kasvattaminen ja sitä kautta oman toiminnan ohjaaminen. Itsearviointi on luonteeltaan reflektiivistä ja rajoittamattoman monipuolista. (Hämäläinen 1994.) Itsearvioinnin lähtökohtana on, että ryhmä tai yksilö itse päättää mitä, miten ja milloin arvioidaan. Yksilö tai ryhmä voi arvioida omaa toimintaansa, tavoitteitaan, toimintaedellytyksiään tai toiminnan tuloksia. Arviointiprosessi voi koskea esim. toimintaympäristöä, opetusta tai oppimista. Itsearviointi on nimenomaan tietoisuutta syventävää arviointia, jossa yksilö on omaa tai yhteisönsä toimintaa arvioiva subjekti. (Koli & Silander 2002.)

Jatkuva arviointi. Arviointia, joka on kytketty toimintaprosessiin ja siten ei irrotettavissa toimintaprosessista. Arviointia, joka toteutuu koko toimintaprosessin ajan.

Kehittävä arviointi. Kehittävän arvioinnin ydin on positiivisessa ja kriittisessä suhtautumisessa omaan ja toisten ihmisten toimintaan. Kehittävä arviointi ajoittuu koko oppimisprosessin ajalle ohjaten toimintaa. Tällöin myös opettaja/ohjaaja on valmis muuttamaan toimintaansa. Kehittävässä arvioinnissa sekä arvioija että opiskelija ovat subjekteja. Oppimis- ja opetusprosessin kaikki osapuolet osallistuvat arviointimenetelmien valintaan ja arviointituloksien määrittelyyn. Kehittävässä arvioinnissa hyväksytään monenlaiset lopputulokset. Itsetunnon kehittyminen on kehittävän arvioinnin keskeinen tehtävä. Arviointi on kehittävää silloin, kun se sitoo toiminnan arvioinnin sen aktiiviseen kehittämiseen. Tällöin kaikkia toiminnan kehitysvaiheita arvioidaan. Kehittävän arvioinnin tarkoitus on toiminnan eli oppimisen ja opetuksen aktiivinen kehittäminen. (Koli & Silander 2002.)

Keinotekoinen arviointi. Arviointi on eriytetty omaksi erilliseksi toiminnokseen.

Kommunikatiivinen arviointi. Arviointia, jossa edetään kohteen ehdoilla, aktivoidaan kohdetta ja lisätään sen kykyä itsearviointiin.

Kontrolli. Arviointia, jossa varmistetaan, että kohde toimii halutulla tavalla.

Kontrolloiva arviointi. Kontrolloivassa arvioinnissa arvioidaan opiskelijan suorituksia. Opettajalla on oikeus ja velvollisuus arvioida opiskelijan suorituksia ja antaa niistä symbolinen arvo eli arvosana. Kontrolloiva arviointi voi olla sisäsyntyistä itsekonrollia, jolloin opiskelija tiedostaa omat tekonsa ja ottaa niistä vastuun. Kontrolloiva arvionti motivoi ja ohjaa arvioitavaa toimintansa suuntaamisessa. Kontrolloiva arviointi tuottaa tietoa mm. suunnittelua, kehittämistä ja päätöksentekoa varten. (Koli & Silander 2002.)

Kuvaileva (deskriptiivinen) arviointi. Pyritään saamaan mahdollisimman todellinen kuva arvioitavasta kohteesta. Arviointi on kohteen erittelyä. Varsinaiset (arvottavat) johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset tehdään vasta sen jälkeen kun tiedetään, mitä on tapahtunut, tapahtuu tai tulee tapahtumaan. Usein voidaan jo tiedon keräämisellä ja tietämyksen kasvattamisella välttyä virheiltä tai tarpeettomilta työvaiheilta. (Hämäläinen 1994.)

Kvalitatiivinen arviointi. Laadullinen arviointi. Yleensä tieto siitä, kuinka paljon on opittu eli määrällinen arviointi ei riitä, vaan tarvitaan tietoa oppimisen laadusta. Laadullisessa arvioinnissa kiinnitetään huomiota opiskelijan laajoihin valmiuksiin ja työprosessien hallintaan sekä oman toiminnan arviointitaitoihin. (Koli & Silander 2002.)

Kvantitatiivinen arviointi. Määrällinen arviointi. Kerätään tietoa siitä, kuinka paljon on opittu. Opittua tietoa pyritään tällöin mittaamaan määrällisellä suureella. (Koli & Silander 2002.)

Laadullinen arviointi. Arviointia, jossa kiinnitetään huomio kohteen sellaisiin henkisiin ja kulttuurisiin prosesseihin ja tuloksiin, joiden ilmaiseminen numeroina ei ole mielekästä tai mahdollista. Sanallista arviointia.

Matriisiarviointi. Arvioinnin laadullisten kriteeristöjen tarkka eksplikoiminen ennen arviointia. (Karjalainen 2001.)

Metaevaluaatio. Meta-arviointi. Arvioinnin arviointi. Arviointia, jossa arvioidaan jonkin suoritetun arvioinnin onnistumista ja sen vaikuttavuutta.

Monitorointi. Jonkin prosessin jatkuvaa seuraamista. Voi olla osa kontrollia, ja on luonteeltaan jatkuvaa arviointia.

Motiivi. Voima, joka saa aikaan ja/tai pitää yllä päämäärään suuntautuvaa käyttäytymistä. Motiivit voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia, ulkoisia tai sisäisiä, biologisia tai sosiaalisia. (Hirsjärvi 1992.)

Motivaatio. Motivaatio on psykologiassa esiintyvä termi, joka viittaa olion päämäärään suuntautuneeseen käyttäytymiseen ja sellaisen käyttäytymisen selityksiin. (Hirsjärvi 1992.)

Motivoiva arviointi. Arvioidaan yhdessä asetettuja tavoitteita. Motivoivan arvioinnin tulee olla kannustavaa. Opiskelijan on voitava luottaa arvioinnin oikeellisuuteen ja objektiivisuuteen. Arvioijien ja opiskelijoiden kesken on vallittava luottamuksen ilmapiiri, jotta palaute ja arviointi olisi motivoivaa. Arviointi voi myös heikentää motivaatiota, jos arviointi kohdistuu sellaiseen asiaan, jota ei ole ilmaistu tavoitteissa lainkaan, arviointi sisältää sanktioita, se asettaa opiskelijan epäedulliseen valoon tai seon epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta. (Koli & Silander 2002.)

Määrällinen arviointi. Numeerinen arviointi. Arviointia, jossa kiinnitetään huomiota sellaisiin prosessin tai tuloksen osa-alueisiin, jotka voidaan ja on mielekästä ilmaista numeerisesti. Synonyyminä käytetään joskus myös mittaamisen käsitettä.

Objektiivisuus. Arvioinnin yhteydessä monimerkityksinen käsite. Voi tarkoittaa "luotettavaa", "yleispätevää", "arvioijasta riippumatonta". Voi tarkoittaa myös yhteisöllistä erotuksena yksilöllisestä.

Ohjaava arviointi. Ohjaava arviointi auttaa opiskelijaa tekemään omaa oppimistaan edistäviä ratkaisuja. Se auttaa siten suuntaamaan opetusta ja ohjausta edistämään tavoitteeksi asettua oppimista. (Koli & Silander 2002.)

Opetuksen arviointi. Opetuksen arvioinnilla tarkoitetaan yksittäisiin opetustilanteisiin (kurssit, luennot, harjoitukset, jne.) tai niistä muodostettuihin opetuskokonaisuuksiin liittyvää arviointia. Lähtökohtana on opettajan toiminta ja arvioinnissa keskitytään yleensä opettajan opetustaitoihin, valittuun opetustekniikkaan, annetun opetuksen sisältöön ja laajuuteen sekä relevanttiuteen, opetuksen ulkoisiin olosuhteisiin ja käytettyyn oheismateriaaliin. Menetelmänä käytetään yleisimmin opiskelijoille suunnattuja kurssipalautelomakkeita. (Hämäläinen 1994.)

Opetusportfolio. Opetusportfolio on opettajan opetustyön itsearviointi- ja meritointiväline, joka koostuu perusportfoliosta, näyteportfoliosta ja portfoliotyöstä. Perusportfolio on yksityinen ja muodoltaan säätelemätön materiaalivaranto, joka sisältää kaiken sen omaa opetustyötä koskevan dokumenttiaineiston, joka opettaja haluaa siihen sisällyttää. Portfoliotyöllä tarkoitetaan oman opetustyön jatkuvaa pohtimista, materiaalin ja palautteen keräämistä, valikointia ja monipuolista arviointia ja sen tallentamista perusportfolioon sekä tarvittaessa näyteportfolioon. Näyteportfolio on julkistettavaksi tarkoitettu asiakirja, jossa opettaja kertoo opetustyönsä laadusta ja ansioistaan. Se tehdään tiettyä tilannetta varten, tilanteen vaatimukset huomioon ottaen. (Karjalainen, Tenhula & Vanhala 1999.)

Opintojen arviointi. Opintojen arvioinnissa keskitytään opintojen ja tutkintojen rakenteiden ja sisältöjen arviointiin. Selvitetään yksittäisten jaksojen merkitystä kokonaisuuden kannalta ja tutkinnon asemaa ja sisältöä. Opinnot voidaan nähdä opiskelun ja opetuksen väliseksi ja niitä yhdistäväksi tavoitteiden ja sisältöjen kentäksi. Opintojen arvioinnissa kulminoituu yleensä kysymys tutkinnon tarkoituksesta, tavoitteista ja niiden toteutumisesta. Tällaista arviointia tapahtuu yleensä tutkintovaatimusten ja opetusohjelmien uudistamisen yhteydessä. Käytetyt arviointimenetelmät vaihtelevat epävirallisista kokouksista systemaattissiin lomakearviointeihin. (Hämäläinen 1994.)

Opiskelijan arviointi. Opiskelijan arviointi on opiskelijan opintosuoritusten arviointia. Arviointia tapahtuu koko oppimisprosessin ajan, ei vain opintokokonaisuuden lopussa. Oppimisen aikana annettu arviointi ohjaa ja motivoi oppimista. Opiskelija-arviointiin liittyy myös päättäminen arvion määrittelyä kuvaavasta symbolista, esimerkiksi arvosanasta. Arvostelussa käytetään säädettyä arviointiasteikkoa. Opiskelijan oppimistulosten tiedottamista kutsutaan arvosteluksi. (Koli & Silander 2002.)

Oppimisen arviointi. Oppimisen arvioinnin lähtökohtana on opiskelijan toiminta ja kohteena on opiskelijan oppiminen. Selvityksen kohteena on oppimistulokset, oppimisprosessit tai opiskelukäytännöt. Usein tietoa halutaan siitä, kuinka oppiminen tapahtuu, mitä opiskelija varsinaisesti oppii ja miten hän oppii. Kyseistä arviointia voidaan tehdä myös tutkittaessa uuden opetusmuodon tai muun kehittämistyön vaikutuksia. Oppimisen yleisin esimerkki on tentti tai kuulustelu. (Hämäläinen 1994.)

Osallistuva arviointi (Participatory, responsive evaluation). Arviointia, jossa kohde otetaan mukaan arviointiin ja sitoutetaan siihen. Jokseenkin yhtäläistä kommunikatiivisen arvioinnin kanssa. Arvioinnin perusmuotona osallistuva arviointi tarkoittaa yhteistyöhön välttämättä kuuluvaa luonnollista arviointia yhteisen toiminnan edistämiseksi.

Palaute (feedback). 1. jnk toimenpiteen, viestin tms. aiheuttama kannanilmaus t. reaktio. 2. itsesäätöisen järjestelmän reaktio jhk, minkä järjestelmä on itse tuottanut. (Kielitoimiston sanakirja 2.0.)

Portfolio. Portfolio tarkoittaa oman osaamisen itsearviointiaja dokumentointia. Perusportfoliolla tarkoitetaan oman osaamisen ja oppimisen persoonallista dokumentointi- ja tukijärjestelmää, oppimisprosessia myötäilevää työkansiota. Näyteportfolio on oman osaamisen esite, joka tehdään perusportfolion pohjalta. Portfoliotyöllä tarkoitetaan oppimistapahtuman aikana toteutuvaa tuottamis-, arviointi- valikointi ja julkistamisprosessia. (Tenhula 1999; ks. Portfolio yliopisto-opiskelun työvälineenä)

Prognostinen arviointi. Pyrkii ennustamaan nykyisen suorituksen perusteella tulevia oppimisedellytyksiä. (Karjalainen 2001.)

Program evaluation. Ohjelma-arviointi, projektin arviointi. Arvioidaan jonkin hankkeen etenemistä, tuloksellisuutta, taloudellisuutta ja vaikuttavuutta.

Prosessiarviointi. Arviointia, jossa kiinnetään kaikki huomio tapahtumaketjuun. Voi olla monitoroivaa ja kontrolloivaa tai yhtä hyvin kommunikatiivista ja osallistuvaa.

Reliabiliteetti, reliaabelius. Arvioinnin luotettavuus. Tutkimuksen puolelta peräisin oleva termi, jolla viitataan sen määrittämiseen, kuinka arvioijasta riippuvia arvioinnin tulokset ovat. Jos reliabiliteetti on huono, niin arvioinnin tulokset vaihtelevat kunkin arvioijan (mielipiteiden ja asenteiden tms.) mukaan.

Rubriikki (rubric). Useimmiten taulukon muotoon kirjoitettu arvioinnin kriteeristö. Käytetään myös nimitystä eksplisiittinen (julkilausuttu) kriteeristö.

Sertifiointi. Laatupalkinnon tai laatutodistuksen (laatusertifikaatin) saavuttamiseen tähtäävä arviointi.

Sisäinen arviointi. Organisaation itse oma-aloitteisesti ja itsenäisesti toteuttamaa arviointia.

Sisältyvä arviointi. Kaikkeen toimintaan välttämättä sisältyvä toimijan itse toteuttama oman toiminnan arviointi oman toiminnan edistämiseksi.

Sopimusarviointi. Opettaja sopii yhdessä oppijan kanssa arviointimuodoista ja arvioinnin kriteereistä. (Karjalainen 2001.)

Stakeholder. Sidosryhmä. Arviointiin jollakin tapaa kietoutuva asianosainen, muu kuin itse arvioinnin kohde.

Standardi. Selkeästi määritelty, julkilausutuista kriteereistä koostuva laatuluokka.

Suhteellinen arviointi. Arvioinnissa otetaan yhden opiskelijan suoritusta arvioitaessa huomioon muiden opiskelijoiden suoritustaso. Tällöin arvosana voi nousta tai laskea sen mukaan, miten hyvä ryhmän taso sattuu olemaan. (Karjalainen 2001.) Absoluuttisen arvioinnin vastakohta. Arviointia, jossa ei käytetä yleisiä kriteerejä, vaan suoritusta arvioidaan suhteessa aiempaan suoritukseen tai toisten toimijoiden suoritukseen.

Summatiivinen arviointi. Päättöarviointi, kurssien ja arvosanakokonaisuuksien "loppukuulustelut". (Karjalainen 2001.) Arviointia, jossa kiteytetään jonkin suorituksen lopullinen arvo.

Summatiivinen arviointi. Summatiivinen eli kokoava arviointi on oppimisprosessin, opintokokonaisuuden tai opintojakson lopussa tapahtuvaa opintosuoritusten arviointia. (Koli & Silander 2002.)

Suora arviointi. Arviointi, jossa on minimimäärä välivaiheita ja välittäviä tekijöitä. Tällainen arviointi on kiinteä osa arvioitavaa toimintaa, ja käytettävät arvioinnin työkalut ovat mahdollisimman yksinkertaisia. Suora arviointi sisältyy tai osallistuu itse toimintaprosessiin. Suora arviointi liittyy läheisesti autenttiseen arviointiin. Suoritusta voidaan suoraan havainnoida itse aidossa toimintatilanteessa sen sijaan, että sitä arvioitaisiin jonkin paperille kirjoitetun kysymyksen välityksellä.

Tarkkaileva arviointi. Arviointia, jossa toiminnalle ulkopuolinen tarkkailija seuraa ja arvioi toimijan toimintaa osallistumatta toimijan toiminnan auttamiseen itse tilanteessa. (Karjalainen 2001.)

Tavoitearviointi (Goal based assessment). Arviointia,jossa toiminnan tulosta verrataan sille asetettuihin tavoitteisiin.

Tavoitesuhteinen arviointi. Opiskelijan suorituksia verrataan noudatettavan opetussuunnitelman tavoitteisiin. (Koli & Silander 2002.)

Tentti. Koulutuksen sisään tahallisesti rakennettu ongelmatilanne. (Karjalainen 2001.)

Toteava arviointi. Voidaan todeta yksittäisen oppijan ominaisuuksia sekä tietojen ja taitojen tasoa. Toteava arviointi luo pohjan kaikelle toiminnan suuntaamiselle ja kehittämiselle. Se liittyy esim. opiskelijan lähtötason arviointiin. (Koli & Silander 2002.)

Toteutuma-arviointi (Goal free assessment). Arviointia, jossa selvitellään, mitä seurauksia, vaikutuksia ja tuloksia jostakin toiminnasta on seurannut ilman, että (aluksi) selvitetään, mitä toiminnalle asetetut tavoitteet ovat olleet.

Tuotoksen arviointi. Selvitetään, mitä tuloksia toiminnasta on seurannut. Voi olla joko tavoite- tai toteutuma-arviointia sekä laadulllista tai määrällistä.

Validiteetti, validius (validity). Validiteetti viittaa kysymykseen, onko arviointitieto paikkansapitävää. Jos validiteetti on huono, arviointi tuottaa epätosia tuloksia. Tutkimuksen puolelta lainattuina erilaiset validiteetin käsitteet soveltuvat verraten huonosti muuhun kuin määrällisen arvioinnin paradigmaan.

Valikoiva arviointi. Valikoivan arvioinnin tarkoitus on valikoida kehittämisen arvoisia toimia ja jatkomahdollisuuden avaavia suorituksia sekä suoritusten mukana myös jatkoon pääseviä yksilöitä. Valikovassa arvioinnissa korostuu objektiivisuuden vaatimus. Arvioinnin valikoivaan tehtävään liittyy vahvoja arvokytkentöjä. Valikoivassa arvioinnissa arvioija voi käyttää valtaansa. Hän valitsee, mitä arvioidaan ja miten arvioinnin tuloksia käytetään. (Koli & Silander 2002.)

Vertaileva arviointi. Kahden tai useamman kohteen välillä suoritetaan arvio. Vertailun päämääränä ei aina tarvitse olla paremmuuden ratkaiseminen ja siten valinnan tekeminen kohteiden välillä. Sillä voidaan myös kartoittaa erilaisia vaihtoehtoja tai myös kohteen suhdetta ja etäisyyttä muuhun vastaavaan toimintaan. (Hämäläinen 1994.)

Vertaisarviointi. Vertaisarviointi on yksilöiden tai yhteisön kesken tehtävää arviointia, jolle on ominaista selkeiden arvioitavien kohteiden sopiminen ja yleensä vastavuoroisuus. (Koli & Silander 2002.)

Viivästetty arviointi (evaluation of the enduring effects of education). Toimintaa, jonka avulla arvioidaan koulutustulosten pysyvyyttä ja todellisia koulutusvaikutuksia. Jo koulutukselle tavoitteita määritettäessä tulee pitää mielessä, että lopullisten tavoitteiden tulee ulottua siihen toimintaan, jonka hallitsemiseksi koulutustarvetta on esiintynyt ja johon toimintaan koulutettavat koulutuksen päätyttyä joutuvat. Tavoitteina eivät tällöin viime kädessä ole vain yksittäiset tiedot, taidot ja asenteet, vaan niiden kokonaisvaltainen soveltaminen käytännön tilanteisiin. Viivästetty arviointi suoritetaan toistuvina mittauksina siten, että viimeiset mittaukset tapahtuvat vasta sitten, kun jonkin verran aikaa on kulunut koulutuksen päättymisestä. (Hirsjärvi 1992.)