2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

Oppimisen strategiat

Mitä strategiat ovat?

Toiminnan ohjaamiseen, suunniteluun ja suorittamiseen liittyviä kognitiivisia toimintoja kutsutaan strategioiksi. Strategiat ovat olennainen osa oppimista ja liittyvät erityisesti päämääräsuuntautuneeseen oppimiseen. Oppimiseen liittyvät strategiat voidaan jakaa tiedon pintaprosessointiin ja tiedon syvälliseen prosessointiin perustuviin strategioihin.

Pinta- ja syväsuuntautuneet oppimisstrategiat

Matti lukee tenttiin. Hän aloittaa lukemisen kirjan alusta ja etenee kappale kappaleelta kirjassa ja pyrkii toistamaan kirjan tekstistä tärkeät kohdat mielessään, jotta muistaisi ne myös tentissä. Tentissä hän pinnistelee muistaakseen kaikki kohdat mahdollisimman tarkkaan. Hän alkaa kirjoittaa vastaustansa heti, kun saa paperin käteensä ja kirjoittaa asiat mahdollisimman pian paperille siinä järjestyksessä, kun ne tulevat mieleen.

Myös Mikko lukee tenttiin. Ennen tenttikirjaan tutustumista hän selailee sen läpi ja arvioi, mitkä kappaleet todennäköisesti ovat tärkeimmät. Lukiessaan hän pyrkii ymmärtämään lukemansa, alleviivaa tekstiä ja pohti asioiden välisiä yhteyksiä. Mikko laatii lukemastaan omia muistiinpanoja, joihin hän pyrkii yhdistämään aikaisempaa tietoansa, luennoilla kuulemaansa sekä kirjan sisältämää tietoa. Tentissä, nähtyään kysymykset, Mikko suunnittelee vastaustaan. Hän miettii mitä asioita vastauksessa tulisi käsitellä ja missä järjestyksessä asiat olisi parasta esittää. Vastauksensa hän laatii suunnitelman pohjalta.

Esimerkissä Matin strategiat edustavat pintatason strategioita, joita voidaan myös kuvata toteaviksi tai passiivisiksi oppimisstrategioiksi. Mikon toiminta taas sisältää syvälliseen tiedon prosessoinnin strategioita, joita voidaan kuvata myös tiedon muokkaukseen pyrkiviksi, aktiivisiksi oppimisstrategioiksi.

Pintasuuntautuneet strategiat eivät tue ymmärtävää oppimista ja tiedon rakentumista pitkällä aikavälillä. Pintatason strategioita käyttäville oppijoille on tyypillistä ulkoa opettelu, huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin, toiminnanmekaanisuus, kopiointi ja vähäinen oman toiminnan havainnointi ja suunnittelu. Pintatason strategioiden avulla opittu tieto unohtuu helposti, koska oppimisen tuloksena on hajanaisia ja liikaa yksityiskohtia sisältäviä tietorakenteita.

Aktiiviseen tiedon konstruointiin perustuvat syväsuuntautuneet strategiat edesauttavat oppimista ja tiedon ymmärtämistä. Tiedon muokkaukseen perustuvia, syvätason strategioita käyttäville oppijoille on tyypillistä opitun analysointi ja arviointi, tiedon jäsentäminen, pyrkimys ymmärtävään ja tavoitteelliseen oppimiseen, asioiden kehittely edelleen sekä toiminnan suunnittelu. Aktiivisen prosessoinnin tuloksena opittu tieto muistetaan paremmin ja se sisältää monipuolisia yhteyksiä aikaisempaan tietoon sekä yleisiä periaatteita yksityiskohtien sijaan.

Miten kehittää syväsuuntautuneita strategioita?

Oppimisen strategiat ovat yleensä tiedostamattomia, mutta ne on mahdollista tuoda tietoisuuteen ja ohjata niiden avulla omaa oppimisprosessia. Toimiville strategioille on ominaista

Hyvistä ja toimivista oppimisstrategioista ei voida antaa "reseptiä", jota voisi noudattaa opiskeltaessa. Tämä johtuu siitä, että samat strategiat eivät ole tehokkaita kaikissa tilanteessa ja tietyt strategiat sopivat joillekin oppijoille hyvin ja joillekin huonommin. Tehokkaiden oppimisstrategioiden käyttö vaatiikin monipuolista strategiavalikoimaa, joka sopii omalle ajattelulle ja toiminnalle sekä kykyä soveltaa strategioita joustavasti oppimistilanteen mukaan. Strategisessa toiminnassa keskeiseksi muodostuu kyky analysoida oppimistehtävän vaatimukset ja valita strategiat sen mukaan.

Esimerkiksi tentti, jossa on runsaasti ulkoa muistettavaa ainesta, vaatii aivan toisenlaisia opiskelustrategoita kuin suunnittelutehtävään valmistautuminen luetun perusteella. Ulkoaopettelu vaatii tehokkaiden muististrategioiden käyttöä, kun taas suunnittelutehtävä vaatii strategioita, jossa pyritään ymmärtämään käsitteellisen tiedon soveltamista käytännössä.

Erilaisia oppimisen strategioita

Kriittinen ajattelu

Kriittinen ajattelu on keskeinen ajattelun taito ja välttämätöntä akateemisessa opiskelussa. Kriittinen ajattelija pyrkii arvioimaan lukemaansa, kuulemaansa ja näkemäänsä. Hän perustaa päätelmänsä loogiseen ajatteluun sekä käsiteltävään aiheeseen liittyvään tietoon. Kriittisen ajattelun taitoja voi kehittää. Kriittisen ajattelun taitoihin liittyy läheisesti tieteenalakohtainen tieto, ja siksi kriittisestä ajattelusta ei voida antaa kovin tarkkoja ohjeita. Tässä annetaan kuitenkin muutama neuvo, joita noudattamalla voi kehittää kriittisen ajattelun taitoja.

Kriittinen ajattelija

Käsitekartta

Käsitekartta on tapa jäsentää tiettyyn aiheeseen liittyvää tietoa. Käsitekartta on visuaalinen esitys, joka sisältää mahdollisimman paljon tiettyyn aiheeseen liittyvää tietoa. Käsitekartan aiheeseen liittyvä tieto kirjoitetaan laatikoihin tai ympyröihin keskusaiheen ympärille ja eri asioiden välisiä yhteyksiä havainnollistetaan yhdistämällä asiat viivoilla toisiinsa tai käyttämällä nuolia. Käsitekartan keskelle merkitään aihe ja karttaa lähdetään laajentamaan assosioimalla eli miettimällä mitkä kaikki asiat liittyvät aiheeseen. Asioita ei ole tarkoitus käsitekartassa selittää kokonaan, vaan ylös kirjataan lähinnä avainsanat tai keskeisimmät käsitteet.

Käsitekarttaa voi käyttää vapaaseen ideointiin, jolloin kaikki mieleen tuleva kirjoitetaan ylös. Toisaalta käsitekarttaa voi käyttää tietoperustan jäsentämiseen, asioiden välisten suhteiden selkiyttämiseen ja tiedon organisointiin. Tällöin on parasta tehdä alustava käsitekartta ja jäsentää sitä edelleen uudeksi versioksi. Opiskelussa käsitekarttoja voi käyttää Aikaisemman tiedon aktivointiin ennen luentoa tai tenttikirjan lukemista, kokonaiskuvan hahmottamiseen luennon tai kirjan lukemisen jälkeen, kirjoitelmien laadinnan ja ideoinnin tukena sekä muistiinpanotekniikkana.

Muististrategiat

Yksittäisten faktojen tai asialistojen ulkoa opettelemisen ei voida sanoa edistävän oppimista, eikä varsinkaan opitun asian hyödyntämistä myöhemmin. Ulkoluvun tuloksena opittu asia unohtuu helposti ja "pirstaletiedon" oppimisesta ei ole hyötyä käytännön tilanteissa, jotka yleensä vaativat opitun tiedon soveltamista. Joissakin tilanteissa on kuitenkin tarpeen muistaa tiettyjä sana- tai asialistoja. Jopa monet tentit vaativat tiedon yksityiskohtaista muistamista. Eräs keino muistin tukemiseen ovat erilaiset muististrategiat. Tässä esimerkkejä muutamista.

Kirjainsanat

Kirjainsanat toimivat mieleen palauttamisen vihjeinä, esimerkiksi jotakin listaa opeteltaessa.

Esimerkiksi ruotsin kielen sivulauseen sanajärjestys on helppo muistaa sanasta KONSUKIEPRE, joka ilmaisee että ensiksi sivulauseessa on KONjunktio, sitten SUbjekti, sitten KIEltosana ja sitten PREdikaatti

Jos opeteltavana on Alankomaiden neljä suurinta kaupunkia: Haag, Eindhoven, Rotterdam, Utrecht ja Amsterdam niitä voi muistella sanalla HERUA.

Linkittäminen visuaalisten mielikuvien avulla

Voit opetella ulkoa asioita yhdistämällä ne toisiinsa visuaalisen mielikuvan avulla. Esimerkiksi jos sinun täytyy ostaa kaupasta riisimuroja, maitoa, talouspaperia ja appelsiineja, voit kuvitella lehmän syömässä riisimuroja appelsiinipuun alla käärittynä talouspaperiin. Mitä eriskummallisempi visuaalinen mielikuva, sitä paremmin luultavasti muistat asiat.

Asioiden sijoittaminen mielikuvakarttaan

Mielikuvakartta on yksi tunnetuimmista muististrategioista. Mielikuvakartta syntyy, kun sijoitat mielessäsi muistettavia asioita tiettyihin paikkoihin. Esimerkiksi voit käyttää kartan pohjana tuttua matkaa, jonka kuljet usein. Kotisi ulko-ovelle voit sijoittaa ensimmäisen muistettavan asian, seuraava voi olla ensimmäisellä suojatiellä, seuraava kaupan pihalla, sitä seuraava vaikkapa sillalla, josta kuljet, seuraava urheilukentällä, joka on matkasi varrella ja viimeinen vaikka päämäärän ulko-ovella.

Ongelmanratkaisun strategiat

Ongelmanratkaisun strategioita on todennäköisesti yhtä monta kuin ongelmia. Joitakin ohjeita ongelmanratkaisuun voidaan kuitenkin antaa. Yksi tunnetuimmista ongelmanratkaisun malleista on George Polyan kehittelemä nelitasoinen malli erilaisten ongelmien ratkaisemiseen. Tässä se yksinkertaistettuna:

1. Ymmärrä ja määrittele ongelma

Osaatko selittää ongelman omin sanoin? Mihin kysymykseen sinun täytyy löytää vastaus? Mitkä ovat ongelman tuntemattomat tekijät? Mitkä ovat tunnetut tekijät? Tarvitsetko lisää tietoa?

2. Ratkaisusuunnitelman laatiminen

Mieti eri tapoja ongelman ratkaisemiseksi Vertaa nykyistä ongelmaa aikaisempiin ongelmiin ja tutki voitko käyttää ratkaisussa saman tyyppisiä menetelmiä Kuvaa ongelma visuaalisella esityksellä, esimerkiksi käsitekartalla, taulukolla, kaaviolla tms. Kirjoita matemaattisesta ongelmasta yhtälö. Jaa monimutkainen ongelma osaongelmiin.

3. Ratkaisusuunnitelman toteuttaminen

Toteuta vaihe vaiheelta edellisessä kohdassa kuvattu ratkaisusuunnitelma Arvioi koko ajan työskentelysi onnistumista Pidä kirjaa siitä mitä olet jo tehnyt.

4. Arviointi

Vertaa saamiasi tuloksia alkuperäiseen ongelmaan, onko tulos järkevä, vastaako se alkuperäiseen kysymykseen? Tee uudelleen vaiheet 1, 2 ja 3 kolme, mikäli vastaus ei ollut oikea. Mieti, mitä muita strategioita ratkaisemiseen voisi käyttää.

Muistiinpanojen tekeminen

Miksi tehdä muistiinpanoja?

1. Muistiinpanoja tehdessäsi prosessoit kuulemaasi, lukemaasi ja näkemääsi. Pohtiessasi, mitä muistiinpanoihin tulee kirjoittaa, erottelet aineistosta tärkeitä asioita, pohdit aiheiden välisiä suhteita ja luot yhteyksiä uuden tiedon sekä aikaisemman tietoperustasi välille.
2. Tehdyt muistiinpanot helpottavat asioiden palauttamista mieleen myöhemmin.
3. Muistiinpanoja kannattaa tehdä paitsi luennoista myös luetusta materiaalista, esimerkiksi tenttikirjoista.

Vinkkejä muistiinpanojen tekemiseksi

1. Ennen luentoja tai kirjan lukemista mieti, mitä jo tiedät aiheesta. Tämä auttaa sinua orientoitumaan käsiteltävään aiheeseen.
2. Ymmärrä kuulemasi tai lukemasi. Jos et ymmärrä jotakin asiaa lukemassasi tekstissä, palaa hieman taaksepäin ja lue kohta uudelleen. Luennoilla ymmärtäminen vaatii keskittyvää kuuntelua. Jos joku asia jäi ymmärtämättä, voit kysyä luennoitsijaa selittämään sen uudelleen.
3. Älä ole kirjan sisällysluettelon tai luennoitsijan muistiinpanojen kopiokone. Luennoitsijan kalvoja voi pyytää kopioitavaksi myöhemmin, jolloin voit keskittyä kuuntelemaan luentoa ja tekemään muistiinpanoja luennoitsijan puhumista asioista.
4. Kirjoita muistiinpanoihin vain todella merkitykselliset asiat. Muistiinpanoissa asia on esitettävä tiiviisti ja jäsennetysti.
5. Käytä tiettyjä merkkejä osoittamaan erityyppisiä asioita muistiinpanoissasi. Esimerkiksi seuraavat ovat käyttökelposia:
• ! - tärkeää
• ? - tätä en aivan ymmärtänyt
• !? - onkohan asia todella näin / olen itse eri mieltä
• E - esimerkki
6. Käytä tärkeiden asioiden ja avainsanojen esiinnostamiseen alleviivauksia, ympyröintejä ja suuria kirjaimia.
7. Muistiinpanoja voi tehdä myös käsitekartan muotoon. Käsitekartta auttaa jäsentämään erityisesti käsitteiden välisiä suhteita. Muistiinpanoja kannattaa hyödyntää myöhemmin esimerkiksi tenttiin valmistautumisessa ja esseiden laatimisessa. Kirjallisuudesta, artikkeleista ja luennoista tehdyt muistiinpanot ovat hyödyllisiä myös seminaari- ja opinnäytetöitä laadittaessa.

Strateginen kirjoittaminen

Kirjoittamisessa voidaan erottaa kaksi tapaa: tietoa toistava kirjoittaminen ja tietoa muokkaava kirjoittaminen. Tiedon muokkaukseen perustuva kirjoittamisstrategia on tyypillinen kokeneille kirjoittajille. Heidän kirjoittamisensa on suunnitelmallinen prosessi, jota voidaan verrata ongelmanratkaisuun. Tiedon muokkaukseen perustuva tuotos ottaa lukijan huomioon, mutta mikä tärkeintä - se myös edistää kirjoittajan omaa ajattelua. Kokeneen kirjoittajan työskentelyä voidaan kuvata esimerkiksi seuraavien vaiheiden kautta. Näitä vaiheita soveltaen voi edesauttaa strategiseksi, kokeneeksi kirjoittajaksi kehittymistä.

1. VAIHE - VALMISTAUTUMINEN

2. VAIHE - KYPSYMINEN

3. VAIHE - OIVALLUS JA VARSINAINEN KIRJOITTAMINEN

4. RATKAISUJEN TESTAAMINEN