2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

3. Nykyaikaisen oppimistutkimuksen taustaa

Piaget´n käsitys oppimisesta

Teoreetikko

Jean Piaget (1896-1980)

Yleiskatsaus

Sveitsiläinen psykologi Jean Piaget tunnetaan laajalti lasten älyllistä kehittymistä selittävistä teorioista, joihin viitataan usein geneettisen epistemologian käsiteellä (Genetic Epistemology). Suurelta osin Piaget´n ansiona voidaan pitää kehityspsykologisen näkökulman tuomista kognitiiviseen psykologiaan.

Piaget´n mukaan lapsi muodostaa oppimisprosessissa havaintojensa perusteella jäsentyneitä toiminta- tai tietokokonaisuuksia eli skeemoja. Skeemat kehittyvät Piaget´n mukaan akkomodaation ja assimilaation välityksellä. Assimilaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa vanhaan skeemaan ”sulautetaan” uutta informaatiota. Akkomodaatiossa vanhaa skeema hylätään kokonaan ja korvataan uudella.

Piaget´n mukaan lapsen älyllinen kehittyminen ja oppiminen tapahtuu kognitiivisten konfliktien kautta. Kognitiivinen konflikti tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi huomaa omien tietorakenteidensa puutteellisuuden tai soveltumattomuuden ja seurauksena on uuden tietorakenteen, skeeman muodostuminen. Piaget korostaa kognitiivisen kehityksen yksilöllisyyttä. Hänen mukaansa kognitiiviset prosessit ovat yksilön tietorakenteissa tapahtuvia ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys on aktivoida yksilöllisiä ajatteluprosesseja. Piaget´n mukaan erityisesti samalla tiedollisella tasolla olevien välinen vertaisvuorovaikutus (peer interaction) synnyttää tehokkaasti kognitiivisia konflikteja oppimisprosesseissa oppijoiden pyrkiessä ymmärtämään toistensa käsityksiä. Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä oppimiselle on tutkinut myös Lev Vygotsky, jonka käsitykset oppimisesta ovat Piaget´n kanssa osin yhteneviä ja osin toisistaan eroavia.

Esimerkki

Piaget´n kognitiivisen konfliktin käsitettä voidaan havainnollista niin sanotulla säilyvyyskokeella. Lapselle näytetään muovailuvahasta tehtyä palloa. Kun pallosta muotoillaan tanko alle kouluikäinen lapsi sanoo siinä olevan vähemmän muovailuvahaa, kuin pallossa, koska se on ohuempi. Kun vahaa muotoillaan edelleen ja siitä tehdään yhä ohuempi ja pitempi tanko lapsi saattaa sanoa, että vahaa on taas enemmän, sillä tanko on pitkä. Näissä tapauksissa lapsi tekee päätelmiä yhden ominaisuuden (pituus tai paksuus) perusteella. Tilanteessa, jossa lapsi ei osaa päättää minkä ominaisuuden perusteella hän tekisi päätelmän syntyy kognitiivinen konflikti, jonka seurauksena lapsi joutuu muuttamaan käsitystään säilyvyydestä.

Keskeisiä käsitteitä