2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

Sosiokognitiivinen näkemys

Yleiskatsaus

Sosiokognitiivisessa näkemyksessä korostuu yksilön kognitiivisten prosessien merkitys oppimisessa. Oppijan ajattelun aktiivisuus ja oppimisprosessin itseohjautuvuus metakognitiivisten taitojen avulla nähdään oppimisen kannalta keskeisinä.

Sosiokognitiivisessa oppimisnäkemyksessä sosiaalista vuorovaikutusta pidetään oppimista edistävänä ja strukturoivana tekijänä, mutta itse tiedonmuodostus- ja oppimisprosessien katsotaan olevan yksilöllisiä. Sosiokognitiiviset näkemykset oppimisesta perustuvat pitkälti Piaget´n oppimista käsitteleviin teorioihin. Piaget´n teoriaan perustuvaa kognitiivista konfliktia pidetäänkin oppimisen keskeisimpänä mekanismina. Tällöin sosiaalisella vuorovaikutuksella on käytännön toiminnan tasolla merkitystä lähinnä yksilön ajattelun aktivoijana sekä jaetun ymmärtämisen muodostamisessa useiden yksilöiden kesken.

Sosiokognitiiviseen näkemykseen perustuva oppimistutkimus keskittyy muun muassa oppimistilanteissa käytettävien tiedonkäsittelystrategioiden, metakognitiivisten taitojen, motivaation sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksen tutkimiseen. Myös ongelmanratkaisun (problem-solving) merkitystä oppimisessa ja ajattelun kehittymisessä on tutkittu paljon.

Keskeisiä käsitteitä