2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

Vygotskyn käsitys oppimisesta sosiaalisena toimintana

Teoreetikko

Lev Semenovich Vygotsky (1896-1934)

Yleiskatsaus

Lev Vygotsky on Piaget´n ohella vuosisatamme alkupuolen teoreetikko, jonka vaikutus näkyy merkittävästi nykyisissäkin oppimiskäsityksissä. Vygotskyn keskeisimmät teoreettiset ajatukset liittyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen keskeiseen merkitykseen oppimisessa sekä kielen ja ajattelun väliseen yhteyteen.

Vygotskyn mukaan lapsen kehityksessä kieli on aluksi sosiaalisen vuorovaikutuksen väline, mutta kehityksen myötä siitä muodostuu myös ajattelun väline, jolloin kieli ”sisäistyy”. Ajattelun kielellisyyttä Vygotsky kuvasikin sisäisen puheen käsitteellä (inner speech) erotuksena sosiaalisessa vuorovaikutuksessa käytettävästä puheesta.

Vygostkyn teoriaan viitataan usein käsitteillä ”kulttuurihistoriallinen teoria” ja ”sosiaalisen kehityksen teoria” (social developement theory). Nämä viittaavat käsitykseen, jonka mukaan yksilön tietoisuus rakentuu sosiaalisissa suhteissa, yhteiskunnan kulttuurin ja tradition pohjalta. Tiedollisen kehityksen päämääränä on tällöin yhteisöön sosiaalistuminen. Vygotskyn mukaan lapsen sosiaalisuus on synnynnäistä ja juuri sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta yksilön ajattelutoiminta itsenäistyy ja yksilölliset kognitiiviset prosessit kehittyvät. Vygotsky kuvaa kehitystä seuraavasti:

”Lapsen kulttuurisessa kehityksessä jokainen toimintamuoto (funktio) esiintyy kahdesti, kahdella tasolla: ensin sosiaalisella ja sitten psykologisella tasolla. Ensin se esiintyy ihmisten välisenä interpsykologisena tapahtumana, sitten lapsella sisäisesti intrapsykologisena tapahtumana. Tämä pätee yhtä lailla tavoitteellisen tarkkaavaisuuden, loogisen muistin, käsitteiden muodostuksen ja tahdon kehittymisen kohdalla. --- Sosiaalinen vuorovaikutus on kehityksellisesti kaikkein korkeampien toimintamuotojen ja niiden välisten suhteiden perustana.”

Paljon edelleen kehitelty ja runsaasti lainattu Vygostkyn teorian liittyvä, oppimista kuvaava käsite on lähikehityksen vyöhyke (Zone of Proximal Development, ZPD). Sillä tarkoitetaan tiedollisen toiminnan aluetta tai tasoa, jolla oppija pystyy toimimaan pätevän ohjaaja tuen avulla, mutta ei itsenäisesti. Vygotskyn mukaan opetuksen olisi suuntauduttava lähikehityksen vyöhykkeelle ja pyrittävä laajentamaan sitä.

Keskeisiä käsitteitä