2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

Behavioristiset suuntaukset: Klassinen ehdollistuminen

Teoreetikko

Ivan Pavlov (1849-1936)

Yleiskatsaus

Venäläisen fysiologin Ivan Pavlovin tekemät havainnot eläinten oppimisesta muodostavat teoreettisen perustan ja antoivat alkusysäyksen behavioristisille oppimiskäsityksille. Tutkiessaan koirien syljeneritystä Pavlov huomasi koiria ruokkivien tutkimusapulaisten askelten äänen laukaisevan koirien syljenerityksen jo ennen ruoan antamista. Pavlov alkoi tutkia systemaattisesti havaitsemaansa ilmiötä ja osoitti kokeissaan, että jokin tietty, toimintaan normaalisti kuulumatonkin ärsyke voi saada aikaan refleksinomaisen reaktion. Ehdollinen ärsyke yhdistettiin ehdottomaan reaktioon oppimistilanteen toiston avulla, jolloin ehdollinen ärsyke riitti saamaan aikaan reaktion, jonka laukaisemiseen oli aiemmin tarvittu jokin ehdoton ärsyke. Ehdoton reaktion muuttui tällöin ehdolliseksi reaktioksi. Tällaista oppimista kutsutaan klassiseksi ehdollistumiseksi. Klassista ehdollistumista kuvataan usein ärsykkeen ja reaktion välisellä yhteydellä S-R (stimulus-response).

Pavlov osoitti kokeissaan, että ehdollisia reaktioita voitiin poistaa sammuttamalla. Sammuttaminen tapahtuu siten, että ehdollinen ärsyke esitetään toistuvasti ilman ehdotonta ärsykettä. Useiden toistojen jälkeen ehdollinen ärsyke voidaan esittää ilman että seurauksena on ehdollinen reaktio.

Ehdollistumiselle on ominaista ärsykkeen yleistyminen. Yleistymisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa myös ehdollista ärsykettä läheisesti muistuttava ärsyke saa aikaan ehdollisen reaktion. Toisaalta Pavlov huomasi eläinkokeissaan, että ärsykeyleistyminen voidaan estää esittämällä aina täsmällisen samanlaisena toistuva ehdollinen ärsyke. Tällöin eläimet oppivat reagoimaan vain tuohon tiettyyn ärsykkeeseen ja erottamaan sen muista. Tätä kutsutaan diskriminaatioksi. Pavlov huomasi kokeissaan, että ehdollisia ärsykkeitä voitiin myös kytkeä toisiinsa. Ehdollisen ärsykkeen välityksellä muodostettua uutta ehdollistumista kutsutaan korkeamman asteen ehdollistumiseksi.

Behaviorististen oppimistutkimusten taustalla on ajatus luonnontieteiden tutkimusmenetelmien soveltamisesta psykologiaan. Tällöin ulkoisesti havaittavien ilmiöiden säännönmukaisuuksia pyrittiin etsimään kokeellisin menetelmin. Klassista ehdollistumista sovellettaessa psykologiaan ajateltiin ihmisen ja eläimen oppimisen ja toiminnan olevan periaatteiltaan samankaltaisia. Behavioristien mukaan ihmisenkin oppiminen saattoi tapahtua ehdollistamalla: vahvistamalla tai sammuttamalla ärsykkeen ja reaktion välistä yhteyttä. Lisäksi behavioristisen suuntauksen edustajat olettivat, että käyttäytymisen perusyksiköt muodostuvat S-R kytkennöistä, joissa ulkoinen ärsyke saa aikaan tietyn käyttäytymisreaktion. S-R kytkentöihin perustuvia reaktioita tutkimalla pyrittiin selittämään ihmisen oppimisprosesseja. Ihmisen oppimista klassisen ehdollistumisen teorian pohjalta tutki 1900-luvun alussa mm. John B. Watson.

Esimerkki

Pavlovin tunnetummassa klassisen ehdollistumisen kokeessa tutkittiin koirien syljeneritystä. Syljenerityksestä, joka alkujaan on ruoan saamiseen liittyvä ehdoton refleksi, tehtiin ehdollistumisen avulla kellonsoiton aikaansaama ehdollinen reaktio. Pavlovin kokeissa ehdoton ärsyke oli ruoka, joka ”normaalissa” tilanteessa saa aikaan ehdottoman refleksin eli syljenerityksen. Kun ehdollinen refleksi, eli kellon soitto liitettiin ruokinnan yhteyteen ja tilanne toistettiin useita kertoja, oppivat koirat yhdistämään kellon äänen ruokintatilanteeseen. Kellonsoitosta muodostui ehdollinen refleksi, joka sai aikaan ehdollistuneen reaktion eli syljenerityksen jo ennen ruoan antamista.

Keskeisiä käsitteitä

• Ehdollistuminen
• S-R kytkentä