Humanistinen psykologia ja kokemuksellinen oppiminenSuuntauksen keskeisiä edustajiaAbraham Maslow, Carl Rogers ja D. A. Kolb YleiskatsausHumanistisesta psykologiastaHumanistisen psykologian ei voida sanoa olevan yhtenäinen koulukunta, vaan suuntaus, johon voidaan liittää humanistisia arvoja kuten ihmisen ainutlaatuisuutta ja luovuutta korostaneita psykologeja. Humanististen psykologien lähtökohtana oli yksilön kokonaisvaltaiseen tutkimukseen pyrkiminen sekä ihmisen luovuuden ja henkisen kasvun ihannoiminen. Humanistisen psykologian valtakausi sijoittuu 1950-1960-luvuille ja sen edustajia oli etenkin Yhdysvalloissa. Humanistisen psykologian merkittävimpänä edustajana voidaan pitää Abraham Maslowia, jonka teorioista tunnetaan etenkin motivaatioteoria. Sen mukaan ihmisen motiivit ovat tarpeita, jotka muodostavat hierarkian, jossa alempien tarpeiden tultua tyydytetyksi, ihminen pyrkii tyydyttämään ylemmällä tasolla olevia tarpeitaan. Ylimmällä tasolla hierarkiassa on itsensä toteuttamisen tarve. Toinen humanistisen psykologian uranuurtaja oli Carl Rogers, joka kehitteli humanistisen psykologian pohjalta terapiamuotoja. Näissä hän korosti terapiaprosessin avoimuutta, yksilön arvovalintojen tärkeyttä sekä terapeutin ja potilaan tasavertaisuutta. Kokemuksellisen oppimisen malliHumanistisella psykologialla on ollut vaikutusta myös opetukseen kokemuksellisen oppimisen mallin välityksellä. Kokemuksellisen oppimisen mallia on sovellettu runsaasti etenkin aikuskoulutuksessa. Mallissa painotetaan itsetuntemuksen ja itsereflektion merkitystä oppimisprosessissa, erilaisten toimintastrategioiden kokeilua sekä arvojen ja asenteiden sisäistämistä. Oppijan kokemuksilla ja elämyksillä on keskeinen rooli oppimisessa. Terapeutin tai kouluttajan tehtävänä kokemuksellisen oppimisen mallissa on ohjata osallistujien keskustelu- tai tehtäväryhmän toimintaa. |
