2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

Case-työskentely

Yleiskatsaus

Case-työskentelyn taustalla ovat ajatukset kognitiivisesta oppipoikakoulutuksesta, oppimisen ongelmakeskeisyydestä sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksestä oppimisessa. Case-työskentelyssä oppimisen kohteena olevia käsitteitä käytetään erilaisten todellisesta elämästä nousevien ongelmien tai ilmiöiden selittämiseen. Case-työskentelyssä kukin osallistuja (tai ryhmä) esittelee jonkin kuvitteellisen tai todellisiin kokemuksiin perustuvan tapauskuvauksen, casen, jota työstetään yhteisöllisen (verkko)keskustelun kautta. Keskustelun tarkoituksena on saada osallistujat rakentamaan selitysmalleja tapauskuvauksille sekä edistämään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa oppimista.

Virtuaalinen case-työskentely etenee yleensä seuraavien vaiheiden kautta:

1. Virtuaalisen yhteisön muodostaminen esim. tutustumiskeskustelussa tai lähitapaamisessa
2. Oman tapauskuvauksen esittäminen verkkokeskustelussa
3. Tapauskuvaukseen liittyvän aiheen rakentelu, ongelman työstäminen verkkokeskustelussa
4. Ongelman tarkentaminen ja uudelleenmäärittely
5. Teoriaperustaisten selitysten luominen tapauskuvaukseen
6. Selityssyklien toistaminen
7. Tapauskuvauksen yhteenveto
8. Arviointi

Case-työskentely on todettu hyväksi malliksi erityisesti sellaisten alojen koulutuksessa, joissa käsitteellisen sekä käytännöllisen tiedon yhdistyminen on haasteellista, mutta kuitenkin tarpeellista. Esimerkkinä tällaisesta alasta on opettajankoulutus. Yhteisöllisyydellä sekä kollaboratiivisella tiedonrakentelulla on case-työskentelyssä tärkeä rooli. Siksi verkossa tapahtuvaa case-työskentelyä on tarpeen tukea lähitapaamisilla, joilla yhteisöllisyyden tunteen syntymistä ja ylläpysymistä voidaan tukea. Verkkokeskusteluihin osallistuu yleensä myös mentori, jonka tehtävänä on mallittaa tapauskuvausten työstämiseen sekä käsitteellistämiseen liittyviä prosesseja sekä antaa tukea osallistujille.