Ongelmakeskeinen oppiminen – Problem Based Learning 
              (PBL)
            Yleiskatsaus
            Ongelmakeskeinen oppiminen (engl. Problem 
              Based Learning) pohjautuu ajatukselle oppimisen tilannesidonnaisuudesta. 
              Sen mukaan opittavalle sisällölle saavutetaan parempi käyttöarvo, 
              mikäli oppiminen tapahtuu aitoja tosielämän ongelmia ratkomalla 
              aiheen pelkän teoreettisen käsittelyn sijaan. Ongelmakeskeisellä 
              oppimisella on myös todettu olevan toivottavia vaikutuksia opittavan 
              asian ymmärtämiseen, opiskeltavan sisällön liittämiseen aiempiin 
              tietorakenteisiin, itsesäätelyyn, ongelmanratkaisutaitojen kehittymiseen, 
              oman oppimisen suunnitteluun sekä oppimiseen liittyviin asenteisiin 
              (ks. Capon & Kuhn, 2004). 
            Ongelmakeskeisen oppimisen lähtökohtana on joku 
              ennalta suunniteltu, aito, usein asiantuntijatyöhön liittyvä ongelma, 
              esimerkiksi lääketieteen alalla potilastapaus. Ongelmakeskeisessä 
              oppimisessa 3 - 5 opiskelijasta muodostuvat ryhmät lähtevät tuutorin 
              tukemana ratkomaan heille esitettyä ongelmaa seuraavien vaiheiden 
              kautta: 
            
              
                - Ongelman esittäminen
 
                - Ongelman analysointi ja määritteleminen, olemassa olevan tiedon 
                  kartoittaminen
 
                - Jatkoselvittelyiden ja tiedonhankinnan tarpeen määrittely
 
                - Tiedon etsiminen ja muiden ryhmien konsultointi
 
                - Ratkaisuvaihtoehtojen hahmottelu
 
                - Loppupäätelmien ja analyysin teko sekä raportointi
 
               
             
            Ongelmakeskeisessä oppimisessa ongelmat ovat valmiiksi 
              luotuja ja siksi pedagogista toteutusta mietittäessä on suunniteltava 
              sellaisia ongelmia, jotka sopivat työskentelytapaan. Ongelman tulisi 
              olla käsitteellisesti haastava, moniulotteinen ja aidosta elämästä 
              nouseva, mutta silti riittävän kapea, jotta oppiminen kohdistuisi 
              relevantteihin sisältöihin. Opiskelijoiden tietämyksen taso on huomioitava 
              ongelmien suunnittelussa, jotta käsiteltävä ongelma olisi riittävän 
              konkreettinen, mutta toisaalta strukturoimaton ratkaisuprosessin 
              kognitiivisen haasteellisuuden takaamiseksi. Tuutorin tehtävänä 
              ongelmakeskeisessä oppimisessa on erityisesti tukea ryhmiä ongelmanratkaisuprosessissa 
              mallittamalla asiantuntijan ajattelua. Tvt voi tukea ongelmakeskeistä 
              oppimista tarjoamalla työvälineitä ongelman työstämiseen, välittämällä 
              ongelmiin liittyvää lähdemateriaalia (esimerkiksi ongelmapankit 
              verkossa) tai helpottamalla ongelmakeskeisen oppimisen vaiheiden 
              strukturoinnissa. 
            Keskeisiä käsitteitä
            
            
              
            
             |