Tulosta sivu  Haku sivustolta Yhteystiedot

2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

     » Johdanto
     » Tutkiva oppiminen
     » Vastavuoroinen opettaminen
     » Case-työskentely
     » Ongelmaperustainen oppiminen (PBL)
     » Muita työtapoja

Vastavuoroinen opettaminen

Suuntauksen keskeisiä edustajia

Annmarie Palincsar & Ann Brown

Yleiskatsaus

Vastavuoroisen opettamisen (engl. reciprocal teaching) mallin tavoitteena on auttaa noviisilukijoita jäljittelemään ekspertin tekstinymmärtämisen taitoja ja kriittisen ajattelun mekanismeja. Kyse on siis tiedollisen oppipoikakoulutuksen sovelluksesta. Vastavuoroisessa opettamisessa hyödynnetään myös tiedollisesti eri tasoilla olevien noviisien välistä vuorovaikutusta. Mallissa oppijat itse toimivat työskentelyn vetäjinä ekspertin antamaa mallia noudatellen. Yhdessä luettavan tekstin käsittelyssä hyödynnetään seuraavia oppimisen perusmekanismeja fasilitoivia vaiheita:

  1. Kysymysten esittäminen luettavasta tekstistä
  2. Hankalien käsitteiden sekä tekstin pääteemojen selkiyttäminen
  3. Yhteenvedon tekeminen tekstistä
  4. Ennustaminen tekstin pohjalta

Vastavuoroisen opettamisen mallia toteutetaan yleensä pienryhmissä (4 - 6 opiskelijaa). Aluksi opettaja tai ekspertti johtaa työskentelyä ja mallittaa samalla, kuinka hän esittää tekstistä kysymyksiä, selvittää käsitteitä, tekee yhteenvetoja ja ennustaa tekstin pohjalta. Seuraavassa vaiheessa kukin ryhmän opiskelijoista ottaa opettajan roolin ja käyttää edellä mainittuja vaiheita opettaessaan muita ryhmän jäseniä. Tässä vaiheessa opettaja tai ekspertti seuraa tilannetta ja antaa tarvittaessa tukea työskentelylle. Näin voidaan puhua tuen asteittaisesta häivyttämisestä.

Akateemisena sovelluksena vastavuoroisen opettamisen malli voi toimia artikkelityöskentelyn tai lukupiirin rakenteena.

Keskeisiä käsitteitä

  • Vastavuoroisuus
  • Scaffolding



    
kuva: http://www.freeimages.co.uk