2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

Itsesäätely oppimisessa

Yleiskatsaus

Taitava oppija pyrkii aina säätelemään oppimistilanteen kognitiivisia, motivationaalisia ja emotionaalisia tekijöitä sekä ympäristöä, jossa oppiminen tapahtuu (Boekaerts, Pintrich & Zeidner, 2000). Näitä yksilöllisiä oppimiseen ja opiskeluun liittyviä säätelyprosesseja kutsutaan itsesäätelyksi. Itsesäätely näkyy konkreettisesti oppijoiden käyttäytymisessä, kun he esimerkiksi asettavat itselleen tavoitteita, tekevät arvioita omasta kyvystään suoriutua vaaditusta tehtävästä tai valitsevat eri oppimistilanteisiin sopivia oppimisen strategioita. Itsesäätely onkin läpi oppimistilanteen käynnissä oleva prosessi, joka koostuu erilaisista toiminnan vaiheista, joilla yksilö ylläpitää, ohjaa ja tarkkailee tavoitteellista toimintaansa (Pintrich, 2000). Kyky itsesäätelyyn ja oman toiminnan kontrollointiin nousevat uuden tyyppisissä ja usein teknologialla tuetuissa oppimisen tilanteissa yhä keskeisempään asemaan.

Itsesäätely on riippuvasta oppimistilanteen tarjoamista mahdollisuuksista ja sen asettamista vaatimuksista. Oppimistilanne, joka on ulkoapäin ohjattu eikä tarjoa mahdollisuuksia oman oppimisen säätelyyn, kuten opettajan määräämien tehtävien mekaaninen suorittaminen, ei juuri edistä itsesäätelyä. Sen sijaan oppimistilanteet, joissa oppijoilla on mahdollisuus vaikuttaa oman toimintansa tavoitteisiin ja muihin reunaehtoihin, herättää oppimisen kannalta tärkeitä itsesäätelymekanismeja. Tehtävien valinnaisuus, tehtävien merkityksellisyyden perustelu ja yhteisöllistä työskentelyä vaativat tehtävät herättävät oppijan itsesäätelyprosesseja.

Itsesäätelyyn liittyy sekä motivationaalisia, kognitiivisia että emotionaalisia prosesseja. Motivaation kannalta merkittävää on esimerkiksi se, millaisia tavoitteita oppija toiminnalleen asettaa. Tavoitteet toimivat ohjenuorana sille, miten oppija päättää tehtävää lähestyä, millaisia oppimisen strategioita hän valitsee ja kuinka tehokkaasti hän säätelee esimerkiksi oppimistilanteen häiriötekijöitä ja sitoutuu työskentelyyn. Esimerkiksi sellainen oppija, jonka tavoitteena on ymmärtää opittava asia, valitsee todennäköisesti tiedon organisointiin, prosessointiin ja muokkaamiseen liittyviä oppimisen strategioita. Hän todennäköisesti myös sitoutuu oppimisprosessiin, sekä yrittää tehokkaasti säädellä mahdollisia ulkopuolisia häiriötekijöitä.

Verkko-oppimisessa itsesäätelyllä on suuri merkitys. Verkko-oppimistilanteissa oppijalla on usein itse mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä, miten ja milloin hän opiskelee.

Keskeisiä käsitteitä