2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

Toiminnan teoria ja ekspansiivinen oppiminen

Suuntauksen keskeisiä edustajia

Yrjö Engeström

Yleiskatsaus

Toiminnan teoria on pikemminkin laaja teoriakehys tai laaja käsitteellinen kokonaisuus kuin yksittäinen teoria. Lähtökohtana on kulttuurihistoriallinen ajattelu, jonka mukaan älykäs toiminta rakentuu sosiaalisissa käytännöissä muotoutuneista toimintajärjestelmistä. Toiminnan teorian tarkoituksena on hahmottaa ihmisen yhteisöllistä toimintaa sekä yksilöiden roolia yhteisöllisessä toiminnassa. Toiminnan teoria perustuu ajatuksiin ihmisen toiminnan kulttuurihistoriallisesta taustasta, toiminnan tilanneriippuvuudesta sekä älyllisestä toiminnasta osana yhteisöllisiä toimintajärjestelmiä. Toiminnan teorian mukaan sosiaalista toimintaa voidaan tarkastella eri tasoilla:

1. Toiminnan ja toimintajärjestelmän tasolla (activity system)
(yhteisenä jatkuvana toimintana)
2. Tekojen tasolla (tavoitteelliset yksilölliset toiminnat) sekä
3.  Operaatioiden tasolla (rutiininomaiset osatekijät)

Toimintajärjestelmällä tarkoitetaan historiallisesti kehittyneitä kokonaisuuksia, joita ovat esimerkiksi tiede, koulu tai sairaala. Ne ovat pysyviä ympäristöjä, joiden puitteissa ihmiset suorittavat toimintoja. Toimintajärjestelmiä luodaan jatkuvasti sosiaalisissa käytännöissä, ja niillä kullakin on omat tyypilliset ajattelutapansa ja tehtävänsä yhteiskunnassa.

Teot ovat osa toimintajärjestelmiä, ja ne osaltaan vaikuttavat toimintajärjestelmien muotoutumiseen. Toiminnan teoriassa painotetaan toimintojen kohteellisuutta. Teoilla on siis aina joku tavoite, kuten jonkin asian kehittäminen. Toiminnassa on aina mukana myös niin sanottuja toimintavälineitä, joita käytetään toiminnan tukena. Toimintavälineet ovat kulttuurihistoriallista alkuperää, ja ne voivat olla luonteeltaan joko konkreettisia tai käsitteellisiä. Operaatiot ovat konkreettisia, yksittäisiä toimenpiteitä, joita suoritetaan toimintojen osana (esim. artikkelin lukeminen, lomakkeen täyttäminen). Operaatiot voivat olla osittain automatisoituneita, mutta niillä teoilla on tärkeä rooli toiminnan onnistumisen kannalta ja niillä on merkitystä yhteisöllisessä toiminnassa. Eri toimintajärjestelmiin kuuluu sille tyypillisiä tekoja, mutta toisaalta tekojen kautta toimintajärjestelmät voivat myös uusiutua.

Engeströmin teoreettiseen kehittelyyn kuuluu myös ekspansiivinen eli laajeneva oppiminen. Ekspansiivisen oppimisen lähtökohtana on, että joku toimintajärjestelmän yksilö lähtee toiminnallaan kehittämään olemassa olevia käytäntöjä. Ekspansiivisessa oppimisessa on kyse toiminnan kehittymisestä ja uuden toimintatavan siirtyminen toisiin tilanteisiin sekä levittymiseen toimintajärjestelmään. Teoria selittääkin erityisesti sellaista oppimista, jossa luodaan uusia käytäntöjä kulkemalla toimintajärjestelmän yhteisen lähikehityksen vyöhykkeen läpi. Näin ollen avainasemassa ovat totutuista käytännöistä poikkeavat teot sekä toimintaa ja toimintajärjestelmää uudistavat innovaatiot.

Toiminnan teoria tarjoaa kokonaishahmotelman siitä, miten yksilöt ja yhteisöt toimivat kokonaisena järjestelmänä. Teoria tarjoaa myös käsitteellisiä välineitä erilaisten toimintaprosessien erittelemiseen. Erityisenä vahvuutena voidaan mainita teorian tarjoama perusta yhteisöllisen toiminnan muutosprosessien selittämisessä.

Keskeisiä käsitteitä