2. Katsaus oppimisen tutkimukseen 1900-luvun alusta 1970-luvulle

Verkostoitunut asiantuntijuus - asiantuntijuus sosiaalisena ilmiönä

Yleiskatsaus

Ihmisen älyllisen toiminnan tarkastelu sosiaalisena ilmiönä on muuttanut myös tutkijoiden käsitystä asiantuntijuudesta. 1990-luvulla virinneessä asiantuntijuustutkimuksessa on kiinnitetty huomiota yhä enemmän asiantuntijuuden sosiaalisiin ja kulttuurisiin ulottuvuuksiin. Uusimpien näkökulmien mukaan asiantuntijuus on kulttuuriin ja yhteisöllisiin tiedonluomisprosesseihin osallistumista. Sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet huomioivaa asiantuntijuusnäkemystä kutsutaan verkostoituneen asiantuntijuuden teoreettiseksi viitekehykseksi. Siinä asiantuntijuutta ei tarkastella yksilön ominaisuutena vaan yksilön, yhteisön sekä kulttuurin välisen vuorovaikutuksen tuotteena. Asiantuntijayhteisöllä on oma kulttuurinsa, jolla on sille tyypillinen kieli (terminologia yms.), toimintatavat sekä työvälineet.

Verkostoituneen asiantuntijuuden näkökulma tunnustaa sekä yhteisön että yksilön olemassaolon ja korostaa yksilön ja yhteisön yhteiskehitystä. Yhteiskehityksessä on kyse siitä, että yksittäisen asiantuntijan toiminta ruokkii asiantuntijayhteisön kehitystä ja toimintaa. Toisaalta myös asiantuntijayhteisön tietoa luova toiminta johtaa muutoksiin yksilön osaamisessa. Verkostoitunut asiantuntijoiden toiminta voi ylittää yksilön tiedonkäsittelykyvyn eli ryhmä asiantuntijoita voi esimerkiksi ratkaista sellaisia ongelmia, joita yksittäinen asiantuntija ei pystyisi ratkaisemaan.

Verkostoituneiden asiantuntijoiden yhteisöissä yksilöiden välistä tietorakennetta kuvataan solukkomaisena kokonaisuutena. Solukkomainen kokonaisuus rakentuu, kun kullakin asiantuntijalla on oma osaamisalueensa, mutta osaamisalueet ovat osittain toisiaan leikkaavia eli asiantuntijoilla on käsitys toistensa tietämyksestä ja he osaavat hyödyntää sitä toimintansa tukena. Tärkeää on sekä kognitiivinen moninaisuus että ryhmän kesken jaettu ymmärrys toisten asiantuntijoiden osaamisesta. Viimeksi mainittua ryhmän ominaisuutta kuvataan käsitteellä kollektiivinen tai transaktiivinen muisti.

Asiantuntijayhteisöjen kriittisenä ominaisuutena pidetään dynaamista asiantuntijuutta, jolla tarkoitetaan asiantuntijaorganisaatioiden tai -verkostojen kykyä ratkaista uusia ja muuttuvia ongelmia. Dynaamisessa asiantuntijuudessa hyödynnetään asiantuntijuuden solukkomaisuutta ja asiantuntijat osaavat hyödyntää toistensa tietämystä ja siten ylittää oman tietonsa ja osaamisensa raja-aitoja. Tällöin merkitykselliseksi nousevat myös asiantuntijoiden sosiaaliset suhteet. Tarkasteltaessa asiantuntijuutta sosiaalisena ilmiönä huomion keskipisteenä ovat yksittäisen yksilön ominaisuuksien sijaan ne sosiaalisen toiminnan ja vuorovaikutuksen muodot, joilla asiantuntijaverkoston toimintaa voidaan selittää.

Keskeisiä käsitteitä